Harhauttaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Liittoutuneet käyttivät toisessa maailmansodassa ilmatäytteisiä sotilasajoneuvoja, joilla harhautettiin vihollisen tiedustelua.

Harhauttaminen on vaikuttamista kohteen toimintaan toimittamalla sille väärää tietoa. Harhauttamisella johdetaan vastustajan päättäjiä harhaan tai suojataan omaa kapasiteettia. Harhauttaminen on sotilaallisesti johtamissodankäynnin osatekijä.

Harhauttamisen asetettu tavoite on saattaa vastustajan päättäjät tekemään päätöksiä, jotka auttavat omien tavoitteiden saavuttamista. Ideaalisesti harhauttaminen aiheuttaa epävarmuutta vastustajan päätöksentekoon.

Harhauttaminen käyttää hyväksi kohteella olevaa tietoa ja asenteita. On vaikea muuttaa suurta joukkoa tietoa, on tehokkaampaa tehostaa olevia käsityksiä ja käyttää niitä hyväksi omassa toiminnassa. Tämä on myös psykologisen sodankäynnin avainasioita.

Kiinalaisen strategin Sunzin mukaan kaikki sodankäynti perustuu harhauttamiseen.

Harhauttamisen keinoja ovat omien harhauttavien aikomusten, kapasiteettien ja asetelmien tekeminen. Avainasioita harhauttamisessa ovat:

  • sillä on oltava tavoite, joka tukee omaa toimintaa
  • kohteena olevalla (vastustajan komentajalla) on oltava valtuudet tehdä haluttu päätös
  • harhauttamisen perusteet on oltava jo etukäteen kohteen tietopääomaa. Harhauttaminen perustuu siis kohteen hyvään tuntemiseen, suureen määrään tietoa.
  • sitä on pystyttävä tukemaan käskyluonnoksella
  • on oltava keinot todentaa harhautuksen tehokkuus sen edetessä.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mainilan laukaukset oli Mainilan kylässä tapahtunut, Neuvostoliiton lavastama välikohtaus, joka johti Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen yksipuoliseen purkamiseen. Neljä päivää myöhemmin alkoi Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen.
  • Harhauttaminen oli merkittävässä asemassa mm. Normandian maihinnousussa kesällä 1944. Maihinnousuun liittyneitä harhautusoperaatioita kutsuttiin yhteisnimellä Operaatio Fortitude.[1]
  • Harhauttaminen on erityisen käyttökelpoista sellaisessa toiminnassa, jota ei voida salata. Kyseisen toiminnan tarkoituksesta voidaan antaa harhauttava kuva. Jom kippur -sota vuonna 1973 ja Libanonin sota 1982 alkoivat vasta useiden Israelin harhautusryhmittymisten jälkeen rajalle. Kuva jota pyrittiin antamaan oli, että kyse on tavanomaista vuosittaisesta harjoituksesta rajalla.
  • Ronald Reaganin SDI-projektia (Strategic Defense Initiative) pidetään harhauttamisoperaationa. Hankkeen vastustajat Yhdysvalloissa antoivat suunnitelmalle nimen ”Tähtien sota”, viitaten sen väitettyyn scifimäisen korkeaan teknologiaan.
  • Venäjänkielinen termi "maskirovka" tarkoittaa peiteltyä sodankäyntiä, usein käyttäen "hyödyllisiä idiootteja". Peitellyt sotilasoperaatiot Ukrainassa 2014 toivat ensimmäistä kertaa, sosiaalisen median kautta, näkyviin miten suurvalta pystyy horjuttamaan vastustajaa, jolla ei ole valmiutta torjua tällaista hyökkäystä. Vääristellyllä tiedottamisella sekä avustamalla ja johtamalla paikallisia pienempiäkin ääriryhmiä voidaan luoda keinotekoisia konflikteja, jotka asteittain muuttuvat todellisiksi. Maskirovkalla luodaan olosuhteet, jotka oikeuttavat konventionaaliseen aseelliseen hyökkäykseen. Vrt. Mainilan laukaukset

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beevor, Antony: Normandia 1944: Maihinnoususta Pariisin vapauttamiseen. Alkuteos D-Day: The battle for Normandy, 2009. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35306-6.
  • Rothstein, Hy & Whaley, Barton (eds.): The Art and Science of Military Deception. Boston: Artech House, 2013. ISBN 978-1-60807-551-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Beevor 2009, 11-13

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]