Hannu Marttila
Hannu Marttila (s. 4. huhtikuuta 1946 Helsinki) on suomalainen toimittaja ja kirjallisuuskriitikko. Hän työskenteli Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana kunnes jäi eläkkeelle vuoden 2010 alussa.[1]
Marttila opiskeli musiikkia Sibelius-Akatemiassa ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Opinnot keskeytyivät kun hän pääsi Uuden Suomen kirjallisuusarvostelijaksi ja uutistoimittajaksi vuonna 1968.[2] Vuonna 1975 hän siirtyi Iltaset-lehden ja Viikko-Sanomien kautta (molemmat lehdet lopetettiin 1975) Ilta-Sanomien kulttuuritoimittajaksi 1976–1985. Lehden kulttuurisivu seurasi tuolloin poleemisesti taidepolitiikkaa.
Vuonna 1985 Marttila siirtyi Helsingin Sanomiin Pekka Tarkan tultua kulttuuritoimituksen esimieheksi. Hän toimi lehdessä yleiskulttuuritoimittajana ja kirjallisuuskriitikkona, muun muassa kirjallisuussivuista vastaavana toimittajana vuosina 2003–2004. Kulttuuritoimituksen ulkopuolella Marttila on työskennellyt muun muassa rikos- ja ulkomaantoimittajana sekä toimitusten tietotekniikan kouluttajana.[2]
Syksyllä 2006 Marttila alkoi kirjoittaa HS.fi-sivustolle kirjallisuusblogia. Eläkkeelle jäätyään Marttila on toiminut muun muassa Finlandia-palkinnon valintalautakunnan puheenjohtajana 2011.
Marttilan isä oli Otavan kustannus- ja mainostoimittaja ja sittemmin kuvatoimituksen päällikkö Viljo Marttila (1904–1973).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hannu Marttilan kirjallisuusblogi (Arkistoitu sivu) HS.fi. Viitattu 3.9.2015.
- ↑ a b Helsingin Sanomien kriitikot esittäytyvät: Hannu Marttila (Arkistoitu sivu) HS.fi. Viitattu 3.9.2015.