Hammaslääkäri
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Hammaslääkäri | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | ammatti |
| Toimiala | hammaslääketiede, terveydenhuolto |
| Koulutus | yliopisto |
| Työpaikka | sairaala, terveyskeskus, yksityisvastaanotto, hammashoitola |
| Lähinimikkeitä | erikoishammaslääkäri |
Hammaslääkäri on hammaslääketiedettä harjoittava terveydenhuollon ammattilainen, joka keskittyy diagnosoimaan ja hoitamaan ihmisen suun ja purentaelimistön sairauksia. Hammaslääkärin vastuulla on hampaiden oikomishoito, parodontaalisairauksien medisiininen ja kirurginen hoito, hampaiden kovakudosten sairauksien hoito, tulehdusten hoito hampaassa ja leukaluussa, limakalvosairauksien diagnosointi ja hoito, purentaelimistön toimintaa palauttava proteettinen hoito sekä hampaiden poisto. Lisäksi hammaslääkäri hoitaa leukanivelen sairauksia ja hoitaa monia yleissairauksia osana moniammatillista hoitoketjua.
Hammaslääkärin ammattinimikkeeseen tarvitaan Suomessa hammaslääketieteen lisensiaatin (HLL[1]) tutkinto. Se on ylempi korkeakoulututkinto, jonka voi suorittaa Itä-Suomen, Oulun, Turun tai Helsingin yliopistossa. Opiskelijat saavuttavat välissä hammaslääketieteen kandidaatin (HLK[1]) arvonimen, joka ei kuitenkaan ole varsinainen tutkinto. Hammaslääketieteen lisensiaatti voi ammatillisena jatkotutkintona suorittaa erikoishammaslääkärin tutkinnon tai tieteellisenä jatkotutkintona väitellä hammaslääketieteen tohtoriksi (HLT[1]).
Hammaslääkäreitä työskentelee niin yksityisillä vastaanotoilla kuin julkisessa terveydenhuollossa. Erikoistumattoman hammaslääkärin toimiin kuuluvat muun muassa tutkimuksen tekeminen, hammastarkastukset ja reikien paikkaus, juurihoidot, ienhoidot, erilaiset suukirurgiset toimenpiteet kuten hampaan poistot, limakalvobiopsioiden ottaminen sekä parodontologiset leikkaukset. Hammaslääkärillä on esimerkiksi oikeus toteuttaa röntgenologista ja patologista diagnostiikkaa sekä vastata potilaan suun alueen lääkehoidosta. Esimerkkejä erikoishammaslääkärin alasta puolestaan ovat oikomishoito, suu- ja leukakirurgia, suupatologia, röntgendiagnostiikka, kariologia, parodontologia sekä protetiikka. Hammaslääkäreitä työskentelee myös hallinnollisissa tehtävissä. Yksi tärkeistä harvinaisemmista hammaslääkärin erikoistehtävistä on ruumiiden tunnistaminen hampaiston perusteella.
Vanhat hammaslääkärin tutkintonimikkeet ovat:
- odontologian kandidaatti
- odontologian lisensiaatti
- odontologian tohtori
Suomessa on noin 4 200 työssä olevaa hammaslääkäriä, joista runsaat puolet työskentelee terveyskeskuksissa ja loput pääasiassa yksityishammaslääkäreinä yrittäjinä tai yrityksissä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Lyhenneluettelo 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 23.2.2013.
- ↑ Hammaslääkärinä työelämässä Hammaslääkäriliitto. Viitattu 2.11.2019.
