Haikon kartano

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Haikko)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kartanon päärakennus

Haikon kartano on kartanohotelli ja entinen allodisäteri Porvoossa. Se sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Porvoon keskustasta. Kartano kuuluu Porvoon kansallisen kaupunkipuiston kohteisiin. Päärakennuksessa on kartanohotelli, jonka yhteydessä toimii ravintola. Päärakennuksen välittömässä läheisyydessä on kylpylähotelli ja konferenssikeskus.[1] Kartanon hotelli avatttin vuonna 1966 ja sitä on laajennettu vuosina 1974 ja 1983. Nykyään hotellissa on yli 200 huonetta, joista 24 sijaitsee kartanohotellissa ja 184 kylpylähotellissa. Kokoustiloja on yli 20. Kartanon alueeseen kuuluu myös erillinen juhlatila Villa Haikko ja 14 hehtaarin merenrantapuisto.[2] [3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen merkintä Haikon Kartanosta on vuodelta 1362, jolloin Viipurin dominikaaniluostari myi sen Jöns Olavinpojalle. Seuraavat 400 vuotta kartano kuului Stenbockin suvulle. Vuonna 1871 Kartano myytiin Turkin sodassa kunnostautuneelle kenraali Sebastian von Etterille. Hänen sukunsa, joka omisti Haikon lähes 100 vuotta, kestitsi kartanossaan muun muassa Venäjän keisarisuvun jäseniä.[2]

Suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanov perheineen pakeni vuonna 1917 puhjennutta Venäjän vallankumousta Haikon kartanoon. Perheeseen syntyi samana vuonna poika, joka kastettiin kartanossa Vladimir Kirilovitš Romanoviksi, josta tuli myöhemmin ympäri maailmaa hajaantuneen Romanov-suvun päämies.[2]

Taidemaalari Albert Edelfelt vietti Haikon maisemissa 24 kesää maalaten saaristomaisemia ihmisineen.[2] Kartanon alueella on Albert Edelfeltin säätiön omistama Edelfeltin ateljeemuseo[1].

Muita tunnettuja vieraita olivat muun muassa vuonna 1935 Espanjan prinssi Alfonso de Orleans ja Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka vietti siellä 1930-luvulla monta viikkoa kesäisin.[4]

Professori Armas Lindgren piirsi kartanon nykyisen päärakennuksen vuonna 1913, kun kartanon edellinen päärakennus oli palanut. Kartanon rakennustyöt aloitettiin suunnitelman mukaan, seinät ja katto valmistuivat, mutta sitten alkoi sota. Vasta vuonna 1930 rakennuksen lattia ja keskuslämmitys saatiin kuntoon ja vuonna 1932 kartanon omistajat, von Etterit, muuttivat siihen asumaan.[5]

Satu Tiivola ja Leo Vuoristo ostivat Haikon kartanon vuonna 1965 ja he halusivat saattaa Lindgrenin suunnitelman loppuun. Kartanon julkisivuun rakennetiin pylväitä ja rannalle vielä portaikko. Vuonna 1966 kartano sai nykyisen asunsa, samalla kun siellä avattiin Suomen ensimmäinen kartanohotelli.[1] [2]

Kartanon kylpylähotelli valmistui vuonna 1974 ja vuonna 1983 avattiin kongressikeskus, jota laajennettiin vuonna 1989. Vuonna 1999 valmistui japanilaishenkinen Yorokobi-allasosasto. Vuonna 2008 Kartanon puistoon rakennettiin juhla- ja kokouskäyttöön merenrantahuvila Villa Haikko sekä ulkopelialue Haikko Areena, josta löytyy ministadion.[2] [5]

Johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haikon kartanon hotellitoimintaa johtaa perheyritys Vuoristo-Yhtiöt, jonka toimitusjohtaja on Juha Mähönen. Veikko Vuoristo oli yhtiön toimitusjohtaja 29 vuotta, kunnes hän siirtyi vuonna 2012 hallituksen puheenjohtajaksi. Hän omistaa yhtiöstä 71 prosenttia, hänen tyttärensä omistavat kumpikin 10 prosenttia ja loput 9 prosenttia kuuluu hänen äidilleen Sadulle.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 416.
  2. a b c d e f Haikon historia Haikon kartano. Viitattu 6.9.2016.
  3. Huoneet Haikon kartano. Viitattu 6.9.2016.
  4. Ylimykset ja Edelfelt ovat värittäneet Haikon historiaa 4.7.1965. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.9.2016.
  5. a b Armas Lindgrenin suunnitelma toteutuu Haikon kartanossa 1.7.1966. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.9.2016.
  6. Nuori rakkaus piristää hotellibisnestä – 50-vuotias Haikon kartano hakee pelastusta pariskunnista 18.8.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.9.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]