Viipurin maaseurakunnan kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viipurin maaseurakunnan kirkko
Viipurin maaseurakunnan kirkko ennen sotia.
Viipurin maaseurakunnan kirkko ennen sotia.
Sijainti Viipuri
Rakentamisvuosi 1481
Materiaali harmaakivi
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Viipurin maaseurakunnan kirkko sijaitsee Viipurin Linnoituksen kaupunginosassa luovutetussa Karjalassa.

Luostarin kirkosta luterilaiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkorakennus on rakennettu vuonna 1481 Viipurissa toimineen dominikaaniluostarin kirkoksi. Uskonpuhdistuksen jälkeen se toimi jonkin aikaa viljamakasiinina. Vuonna 1617 se kunnostettiin Viipurin kaupungin ja pitäjän yhteiseksi suomalaiseksi kirkoksi. Uudenkaupungin rauhan jälkeen siitä tuli myös ruotsalaisen seurakunnan kirkko, koska venäläiset tekivät tuomiokirkosta ortodoksikirkon. Kirkko paloi vuonna 1738 ja korjauskustannusten jako johti kiistoihin seurakuntien välillä. Ruotsalaiselle seurakunnalle valmistui oma Pietari-Paavalin kirkko vuonna 1799. Vuonna 1881 Viipurin suomalainen seurakunta jaettiin kaupunki- ja maaseurakunnaksi. Kirkko jäi maaseurakunnan käyttöön.

Ulkoasu muuttuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaseurakunnan kirkontornina oli Viipurin kaupunginmuurista säilynyt Raatitorni.

Kirkko remontoitiin perusteellisesti vuosina 1828–1833 arkkitehtien Anders Granstedtin ja Carl Ludvig Engelin suunnitelman mukaan, jolloin sen keskiaikainen asu vaihtui empiirityyliseksi. Kirkon kattoa loivennettiin, ikkunoita ja ovia suurennettiin, kirkkosalista purettiin keskiaikaiset holvit ja pilarit ja kirkkoon rakennettiin sivulehterit, joita kannattelivat paksut pylväsrivit. Muutostöiden jälkeen kirkko oli kolmilaivainen. Suunniteltu poikkilaiva jätettiin toteuttamatta.

Maaseurakunnan kirkon kellotapulina palveli Viipurin vanhasta kaupunginmuurista jäljellä oleva vuosina 1470–1480 rakennettu Raatitorni. Kirkon alttaritaulu oli O. Elfströmin vuonna 1833 maalaama "Kristuksen ylösnousemus". Alttaritaulun molemmilla puolilla oli kaksi korinttilaispylvästä, joiden väleissä oli enkelitaulut. Kirkossa oli 26-äänikertaiset Barker-koneella ja pneumaattisella hallinnalla varustetut mekaaniset urut, jotka oli rakentanut J. A. Zachariassen vuonna 1887.[1]

Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viipurin maaseurakunnan kirkko talvisodan pommituksen jäljiltä.

Kirkko sai osuman talvisodassa venäläisten pommittaessa Viipuria 10. helmikuuta 1940 ja paloi. Sen muhkea kivirunko jäi kuitenkin pystyyn. Kellotornin katto puolestaan tuhoutui suomalaisten vallatessa Viipurin takaisin jatkosodassa 1941.

Kirkon korjaussuunnitelma tilattiin arkkitehti Martti Paalaselta. Korjaustöistä ehdittiin toteuttaa vain katto sekä ovet ja ikkunat ennen kuin Viipuri oli jälleen luovutettava Neuvostoliitolle.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen venäläiset tekivät kirkosta sähkötarviketehtaan. Tehtaassa syttyi tulipalo vuonna 1989 ja se paloi. Palon jälkeen kirkkoa ei ole korjattu vaan sen kivirunko on jäänyt säiden armoille.

Kirjailija Lempi Jääskeläinen sanoo kirjassaan Viipuri ennen ja nyt (1941) että kirkon kivipäätyyn oli joku hurskas dominikaanimunkki hakannut distikonin jonka mukaan rakennus olisi ikuinen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
  • Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erkki Valanki: Suomen urut ja niiden rakentajat 1500-luvulta vuoteen 1970. Uusintalaitos, toimittanut Pentti Pelto. Sibelius-akatemia, [1999]. (Kirkkomusiikin osaston julkaisuja, ISSN 0787-7838; 18). ISBN 952-9658-64-8 (nidottu). Sivu 335

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viipurin maaseurakunnan kirkko.