Hadrianus IV
| Hadrianus IV | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1100 Abbots Langley, Englanti |
| Kuollut | 1. syyskuuta 1159 Anagni, Kirkkovaltio |
| Paavi | |
| Paavius alkoi | 4. toukokuuta 1154 |
| Paavius päättyi | 1. syyskuuta 1159 |
| Edeltäjä | Anastasius IV |
| Seuraaja | Aleksanteri III |
Paavi Hadrianus IV (n. 1100 – 1. syyskuuta 1159) oli paavina 4. toukokuuta 1154 – 1. syyskuuta 1159.[1] Hänen oikea nimensä oli Nicholas Breakspear ja hän oli ensimmäinen – ja toistaiseksi ainoa – englantilainen, joka on ollut paavina. Hadrianus syntyi luultavasti Abbots Langleyssä Hertfordshiressä.
Hänen isänsä Robert oli pappi Bathin hiippakunnassa. Hänestä tuli munkki St Albansissa, johon Nicholas pyrki mutta ei päässyt, vaan apotti käski hänen ”odottaa ja jatkaa opintojaan niin, että olisi soveliaampi”. Nicholas ei halunnut odottaa vaan lähti Pariisiin, jossa hänestä tuli Pyhän Rufusin luostarin munkki. Luostarissa hänestä tuli ensin priori ja vuonna 1137 hänet valittiin yksimielisesti apotiksi.
Hänen uudistusintoisuutensa apottina johti valituksiin, jotka kantautuivat Roomaan asti. Valitukset kuitenkin herättivät myönteistä huomiota paavi Eugenius III:ssa, joka nosti hänet kardinaali-piispaksi Albanoon.
Vuodesta 1152 vuoteen 1154 Nicholas toimi paavin lähettiläänä Skandinaviassa, jossa hän organisoi Trondheimin uuden arkkihiippakunnan asioita ja teki järjestelyjä, jotka johtivat siihen, että Uppsala tunnustettiin Ruotsin metropoliitan sijaintipaikaksi.
Kun Nicholas palasi Skandinaviasta, paavi Anastasius IV otti hänet vastaan kunnioittavasti, ja Anastasiuksen kuollessa Nicholas valittiin paaviksi 4. joulukuuta 1154. Hän ryhtyi heti taistelemaan Arnold Brescialaista vastaan, joka johti paavin maallista yksinvaltiutta vastustavaa liikettä. Levottomuudet johtivat erään kardinaalin murhaan, jolloin Hadrianus teki palmusunnuntaina 1155 ennenkuulumattoman teon ja julisti Rooman kirkonkiroukseen. Senaatti päätti karkottaa Arnoldin, mutta paavi pystyi Fredrik I Barbarossan tuella saamaan hänet kiinni ja hänet palautettiin takaisin Roomaan, missä hänet hirtettiin, jonka jälkeen ruumis poltettiin ja tuhka heitettiin Tiber-jokeen.[2]
Hadrianus kruunasi Fredrikin keisariksi Pyhän Pietarin kirkossa 18. kesäkuuta 1155. Seremonia suututti roomalaiset niin, että paavin piti lähteä kaupungista, johon hän saattoi palata vasta marraskuussa 1156.
Valtiopäivillä Besançonissa lokakuussa 1157 paavin lähettiläät toivat Barbarossalle kirjeen Hadrianukselta, jossa viitattiin paavin keisarille myöntämiin etuihin (beneficia). Saksalainen kansleri käänsi sanan feodaalisessa merkityksessä hallitsijan alamaiselle antamina oikeuksina. Barbarossa raivostui vihjailuista, että hän olisi riippuvainen paavista ja välikohtaus päättyi lopulta paavin kirjeeseen, jossa paavi totesi, että beneficialla hän tarkoitti vain hyvää tekoa (bonum factum) eli kruunausta. Välirikko heidän välillään kasvoi ja Hardrianus oli aikeissa julistaa keisari pannaan, kun hän kuoli Anagnissa 1. syyskuuta 1159.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hadrianus IV Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Anastasius IV |
Paavi | Seuraaja: Aleksanteri III |
| ||||||||||||||||||||||
