Guillaume Marie Anne Brune

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Guillaume Brune vuonna 1792. Auguste Vinchonin maalaama muotokuva vuodelta 1835.

Guillaume Marie Anne Brune (13. maaliskuuta 17632. elokuuta 1815) oli ranskalainen sotilas ja poliitikko, joka nousi Ranskan marsalkan arvoon palvellessaan Napoleonia.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guillaume Marie Anne Brune syntyi vuonna 1763 lakimiehen pojaksi Corrézen kaupungissa Brive-la-Gaillarden maakunnassa. Hän asettui ennen Ranskan vallankumousta Pariisiin opiskelemaan lakia, ja hänestä tuli politiikasta kirjoittava toimittaja. Vallankumouksen yhteydessä hän liittyi populistiseen kordelieeriklubiin, jossa muita merkittäviä jäseniä olivat Jean-Paul Marat ja Georges Danton, ja hän ystävystyi Dantonin kanssa.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brune korotettiin prikaatin kenraaliksi 1793, ja hän osallistui Ranskan rojalisteja vastaan käytyihin taisteluihin, joita nimitettiin 13. Vendémiaireksi (5. lokakuuta 1795). Vuonna 1796 hän palveli Napoleonia Italian-sotaretkellä, koska hänet oli korotettu divisioonan kenraaliksi hyvästä palveluksesta taistelukentällä. Vuonna 1798 hän johti Ranskan hyökkäystä Sveitsiin, jossa hän oli perustamassa Helvetian tasavaltaa. Seuraavana vuonna hän komensi ranskalaisia Amsterdamissa Britannian ja Venäjän maihinnousun aikaan ja voittikin viholliset Castricumin taistelussa, jossa vihollisia komensi Yorkin herttua. Hänet palkittiin saavutuksista Vendéen maakunnassa ja Italian niemimaalla vuosina 1799–1801 (voittaessaan Bozzolon taistelun). Vuonna 1802 Napoleon lähetti Brunen suurlähettilääksi osmanien valtakuntaan, jossä hän kahden vuoden diplomaattipalveluksen jälkeen oli pannut alulle suhteet Ranskan ja Persian kanssa.

Napoleonin kruunauksen yhteydessä (2. joulukuuta 1804) Brune sai nimityksen Ranskan marsalkaksi. Vuonna 1807 hän osallistui neljännen liittokunnan sotaan Pohjois-Saksassa ja valtasi ruotsalaisten hallitseman Pommerin. Brune ei kuitenkaan ollut keisarin suosikki, sillä hänen tasavaltalaiset ajatuksensa ja tapaaminen Kustaa IV Aadolfin kanssa vahvistivat Napoleonin epäilyksiä Brunen uskollisuudesta keisarikunnalle.

Satapäiväinen keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleonin palatessa valtaan 20. maaliskuuta 1815 Brune kutsuttiin taas aktiivipalvelukseen ja nimitettiin Varia vartioivan Varin armeijan johtoon, jolloin hän puolusti Ranskaa Itävallan armeijoita vastaan. Mutta kun Bourbonit palasivat valtaan Napoleonin lopullisen vangitsemisen jälkeen, ranskalainen rojalisti murhasi Brunen Avignonin kaupungissa. Hänen ruumiinsa heitettiin Rhôneen, josta se nostettiin ja haudattiin myöhemmin Saint-Just-Sauvageen.

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brune meni vuonna 1788 naimisiin Jeanne Nicolasin kanssa, ja he saivat viisi lasta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]