Kordelieeriklubi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kordelieeriluostari vuonna 1793.

Kordelieeriklubi (ransk. Club des Cordeliers; viralliselta nimeltään Ihmis- ja kansalaisoikeuksien ystävien seura, ransk. Société des Amis des Droits de l’Homme et du Citoyen)[1] oli Ranskan suuren vallankumouksen aikana toiminut poliittinen klubi, jonka ympärille ryhmittyneitä kutsuttiin kordelieereiksi.

Kordelieeriklubi perustettiin vuonna 1790 ehkäisemään vallan väärinkäyttöä ja kansalaisoikeuksien loukkauksia. Klubin nimi tuli sen alkuperäisestä kokoontumispaikasta, valtion haltuun otetusta Pariisin entisestä kordelieeri- eli fransiskaaniluostarista. Klubin johtajiin kuuluivat muun muassa Jean-Paul Marat ja Georges Danton, jotka tekivät siitä merkittävän poliittisen voimatekijän. Kuningas Ludvig XVI:n yritettyä epäonnistunutta pakoa Varennesissa kesäkuussa 1791 kordelieerit vaativat kuninkaan syrjäyttämistä ja järjestivät vaatimustensa tueksi 17. heinäkuuta kuuluisan verenvuodatukseen päättyneen Marskentän mielenosoituksen. Kansalliskaartin hajottaessa mielenosoituksen 50 ihmistä sai surmansa ja kordelieeriklubi kiellettiin tilapäisesti.[1]

Monarkian lakkauttamisen jälkeen syksyllä 1792 Danton tukijoineen jätti kordelieeriklubin ja sen johtoon astuivat Antoine-François Momoro ja Jacques Hébert, joiden johdolla klubin linja muuttui yhä radikaalimmaksi. Nyt klubi siirtyi kannattamaan paikallista itsehallintoa, suoraa demokratiaa, ateismin edistämistä ja vallankumousarmeijan luomista. Klubi menetti merkityksenä Hébertin kannattajien pidätyksen jälkeen keväällä 1794.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Club of the Cordeliers (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.4.2013.