Grönlanninlokki
| Grönlanninlokki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Lokit Laridae |
| Suku: | Larus |
| Laji: | glaucoides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Larus glaucoides |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Grönlanninlokki (Larus glaucoides) on Suomessa harvinainen lokki.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 52–60 cm, siipien kärkiväli 140–150 cm ja paino 720–1100 g. Aikuinen grönlanninlokki on kauttaaltaan vaalea, selkäpuolelta harmahtava, ja niiltä puuttuvat mustat siipikuviot. Nuoret yksilöt ovat vaaleanruskean kirjavia ja niiden nokka on tumma. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grönlanninlokki pesii Kanadan arktisissa osissa ja Grönlannin rannikoilla. Lajin elinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja maailman populaation koko on 190 000–400 000 yksilöä. Se talvehtii etelämpänä Atlantilla, muun muassa Islannissa ja Ison-Britannian saarilla sekä Yhdysvaltain itärannikolla ja Suurten järvien alueella. Suomessa laji on tavattu noin 28 kertaa.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin pesimäympäristöä ovat jyrkät, kallioiset rannat 100–200 m merenpinnan yläpuolella, joskus 800 m saakka. Pesii toisinaan matalilla riutoilla ja kallioluodoilla. Esiintyy yleensä pikkukajavayhdyskunnissa. Pesimäajan ulkopuolella laji kiertelee rannikoita ja oleskelee paljon ulkomerellä, istuskellen jäälautoilla.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grönlanninlokkinaaras munii kaksi tai kolme munaa maassa olevaan pesään. Todennäköisesti molemmat vanhemmat hautovat munia ja ruokkivat poikasia vaikka munimisen pituus ja poikasten lentoikä eivät ole tunnettuja.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grönlanninlokki on kaikkiruokainen. Pääasiassa se syö kalaa mutta myös nilviäisiä ja muita selkärangattomia, raatoja sekä linnunmunia ja -poikasia. Se saalistaa joko syöksysukeltamalla kuten tiirat tai noukkimalla ruoan veden pinnasta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ BirdLife International: Larus glaucoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Iceland Gull Audubon. 13.11.2014. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)