Grigórios Spantidákis
| Grigórios Spantidákis | |
|---|---|
| Γρηγόριος Σπαντιδάκης | |
| Kreikan varapääministeri | |
| Seuraaja | Stylianós Pattakós |
| Kreikan puolustusministeri | |
| Edeltäjä | Panagiótis Papaligoúras |
| Seuraaja | Geórgios Papadópoulos |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1909 Réthymno, Kreikka |
| Kuollut | 1996 Ateena, Kreikka |
| Ammatti | sotilas |
| Lapset | 1 |
| Tiedot | |
| Tutkinnot | Kreikan sotilasakatemia |
| Uskonto | ortodoksisuus |
| Etnisyys | kreikkalainen |
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) |
.svg){kind=small} Kreikka |
| Palvelusvuodet | 1931–1967 |
| Sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
| Komennot | yleisesikunnan päällikkö |
| Taistelut ja sodat |
Italian–Kreikan sota Kreikan taistelu Kreikan vastarintaliike Kreikan sisällissota Kreikan sotilasvallankaappaus 1967 |
Grigórios Spantidákis (kreik. Γρηγόριος Σπαντιδάκης, 1909–1996[1]) oli kreikkalainen kenraaliluutnantti ja yleisesikunnan päällikkö siinä vaiheessa, kun Kreikan sotilasjuntta nousi valtaan huhtikussa 1967. Hän siirtyi vallankaappauksessa juntan puolelle, ja nimitettiin varapääministeriksi ja puolustusministeriksi.
Nuorena upseerina mukana toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Spantidákis syntyi Kreetalla ja valmistui upseeriksi vuonna 1931. Sen jälkeen hän taisteli kapteenina Italian-Kreikan sodassa 1940–1941. Akselivaltojen hyökäyttyä Saksan johdolla Kreikkaan huhtikuussa 1941 Spantidákis osallistui taisteluihin ja haavoittui. Kreikan akselimiehityksen aikana hän osallistui natsimiehityksen vastaiseen maanalaiseen Ómiros-vastarintaryhmän toimintaan, ja vuonna 1944 hän pakeni Kairoon ja liittyi maanpaossa olevan Kreikan hallituksen sisäpiiriin.[1]
Sodan jälkeen armeijan korkeissa viroissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmansodan jälkeen vuonna 1946 hänet ylennettiin majuriksi, ja hän taisteli Kreikan sisällissodan ensi vaiheen taisteluissa. Vuonna 1947 hänet nimitettiin uuden panssarikoulun ensimmäiseksi päälliköksi, jossa hän toimi vuoteen 1949 asti. Samana vuonna hänet ylennettiin everstiluutnantiksi, ja hän toimi sen jälkeen marsalkka Aléxandros Papágoksen esikunnassa. 1950-luvulla hän työskenteli esikunta- ja komentoviroissa mm. Naton palveluksessa. Vuonna 1964 Spantidákis ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja seuraavana vuonna Kreikan armeijan yleisesikunnan päälliköksi.[1]
Mukana everstijuntan vallankaappauksessa ja hallituksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikan poliittinen tilanne 1960-luvun puolivälissä johti useiden lyhytikäisten hallitusten syntymiseen ja lopulta armeijan everstien tekemään vallankaappaukseen 21. huhtikuuta 1967.
Asemansa puolesta Spantidákis oli keskeisessä asemassa.[2] Vallanottaneet everstit suunnittelivat syrjäyttävänsä hänet, mutta Spantidákisin siirryttyä tukemaan vallankaapanneita hänet suunniteltiin nimitettäväksi pääministeriksi, mutta kuningas Konstantin II vaati nimittämään hallituksen johtoon siviilin. Näin korkeimman oikeuden syyttäjä Konstantínos Kólliasista tuli pääministeri ja Spantidákisista varapääministeri ja puolustusministeri.[3]
Kaappauksen alkuvaiheessa näytti julkisuuteen siltä, että Spantidákis korkeasta asemastaan johtuen olisi ollut kärkihahmo[4], mutta pian selvisi todelliset voimamiehet eli prikaatinkenraali Stylianós Pattakós, everstit Geórgios Papadópoulos ja Nikólaos Makarézos.[5]
Spantidákis toimi tehtävissään varapääministerinä ja puolustusministerinä aina kuningas Konstantinin 13. joulukuuta 1978 tapahtuneeseen epäonistuneeseen vastavallankumousyritykseen. Tapahtuman aikaan Spantidákis oli Kreikan edustajana Naton huippukokouksessa Brysselissä, mutta ilmoitti kannattavansa kuninkaan toimintaa. Juntan johtoon noussut ja itsensä tässä vaiheessa pääministeriksi nostanut eversti Papadópoulos erotti Spantidákisin kuten myös aiemman pääministeri Kólliasin.[6]
Hallituksen kaatumisen jälkeen hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen roolistaan siinä. Hänet vapautettiin ennenaikaisesti terveydellisistä syistä ja kuoli vuonna 1996.[1]
Hän kuoli Ateenassa vuonna 1996.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Gregorios Spandidakis Munzinger Personen. Viitattu 8.2.2023. (saksaksi)
- ↑ Tuija Hulkko: Tiukat otteet leimanneet sotilashallituksen toimia. Helsingin Sanomat, 21.4.1968, s. 28. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Eleni Vlachos: Kreikan juntan kourissa 3: Kaappaajat murskaavat perustuslain. Helsingin Sanomat, 15.8.1970, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Armeija otti vallan Kreikassa - Uusi hallitus vannoi virkavalan. Helsingin Sanomat, 22.4.1967, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Kolmen upseerin triumviraati johti Kreikan vallankaappausta. Helsingin Sanomat, 23.4.1967, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Papadopoulos ilmoitti vallankaappauksen kukistamisesta. Helsingin Sanomat, 15.12.1967, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.2.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grigórios Spantidákis Wikimedia Commonsissa
