Natriumsulfaatti
Natriumsulfaatti on rikkihapon natriumsuola. Sen kemiallinen kaava on Na2SO4. Natriumsulfaatin vesiliuos koostuu positiivisesti varautuneista Na+ ja negatiivisesti varautuneista SO42- ioneista, ainemäärä suhteissa 2:1.
Vedettömän natriumsulfaatin moolimassa on 142,3 g/mol, sulamispiste 884 °C, tiheys 2,7 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 7757-82-6.
Natriumsulfaattia käytetään muun muassa sulfaattiprosessissa sellunkeitossa, pesuaineissa, tekstiileissä ja lasissa.[1] Se on kemiallisesti hyvin stabiili normaaliolosuhteissa.[2] Natriumsulfaatin dekahydraatti Na2SO4·10H2O (CAS 7727-73-3) tunnetaan myös nimellä Glauberin suola ja sal mirabilis.[2]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiina on natriumsulfaatin suurin tuottajamaa.[1] Noin kaksi kolmasosaa natriumsulfaatista louhitaan maasta mirabiliittimineraalina.[2] Natriumsulfaattia syntyy myös sivutuotteena joissain kemiallisissa prosesseissa. Sitä syntyy esimerkiksi, kun selluloosasta tehdään viskoosia.[3] Vuosittain natriumsulfaattia tuotetaan ympäri maailmaa noin kuusi miljoonaa tonnia.[2]
Käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Natriumsulfaattia käytetään pyykinpesujauheissa apuaineena estämässä paakkuntumista ja helpottamassa sen kulkemista pakkauksesta lokeroon ja sieltä pesuveteen. Uudentyyppisissä tiivistejauheissa sitä ei enää tarvita.[4] Sellunkeitossa natriumsulfaattia käytetään sulfaattimenetelmässä keittoliuoksessa, joka irrottaa ligniinin puukuiduista. Sitä käytetään myös tekstiiliteollisuudessa ja lasin valmistuksessa. Orgaanisessa kemiassa natriumsulfaattia käytetään myös vedenpoisto- eli kuivausaineena[5]. Lääketieteessä natriumsulfaattia voidaan käyttää vatsan ja suoliston tyhjennykseen esimerkiksi ennen tähystystä. Tähän tarkoitukseen sitä myydään Suomessa kauppanimellä glaubersuola.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Natriumsulfaattia valmisti ensimmäisenä tiettävästi saksalainen apteekkari ja kemisti Johann Rudolph Glauber, joka kuvasi sen valmistusmenetelmän vuonna 1658 teoksessaan De natura salium. Hän valmisti natriumsulfaattia antamalla rikkihapon vaikuttaa ruokasuolaan, joka koostuu natriumista ja kloorista.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bala Suresh ja Kazuteru Yokose: Sodium Sulfate Toukokuu 2006. SRI Consulting. Viitattu 14.8.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d Sodium sulfate overview www.sodium-sulphate.net. Viitattu 14.8.2008. (englanniksi)
- ↑ Kuitu Finland Oy
- ↑ Pyykinpesuaineiden toiminta Teknokemian yhdistys
- ↑ Kuivaus Orgaanisen kemian laboratorio-opas. Orgaanisen kemian verkosto. Viitattu 14.8.2008.
- ↑ Arno Forsius: Johann Rudolph Glauber (1604—1668) — apteekkari ja kemisti. Suomen Lääkärilehti, 2002, nro 36, s. 3512. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Natriumsulfaattin kansainvälinen kemikaalikortti
- PubChem: Sodium sulfate (englanniksi)
- PubChem: Sodium sulfate decahydrate (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Sodium sulfate (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Sodium sulfate (englanniksi)
- ChemBlink: Sodium sulfate (englanniksi)
- ChemBlink: Sodium sulfate decahydrate (englanniksi)