Georgi Bulatsel

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Georgi Bulatsel
Georgi Bulatsel perheineen Kokemäen kirkon edustalla ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Georgi Bulatsel perheineen Kokemäen kirkon edustalla ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Henkilötiedot
Syntynyt 1875
Harkova, Venäjän keisarikunta
Kuollut 28. huhtikuuta 1918 (43 vuotta)
Tampere, Suomi
Ammatti upseeri
Sotilashenkilö
Taistelut ja sodat Venäjän–Japanin sota, ensimmäinen maailmansota, Suomen sisällissota
Sotilasarvo everstiluutnantti

Georgi Viktorovitš Bulatsel (1875 Harkova[1]28. huhtikuuta 1918 Tampere[2]) oli venäläinen everstiluutnantti ja punakaartin korkea-arvoisin venäläisavustaja Tampereella Suomen sisällissodan lopulla.

Ennen Suomen sisällissotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulatsel oli harkovalaisen aatelisperheen upseeripoika, joka taisteli Japanin sodassa vuosina 1904–1905 ennen siirtoaan Suomeen. Ensimmäisessä maailmansodassa hänen rykmenttinsä soti itärintamalla saksalaisia vastaan, mutta Bulatsel kuitenkin sairastui lavantautiin, jolloin hänet määrättiin takaisin Suomeen. Hänestä tehtiin ensin pataljoonankomentaja ja myöhemmin Raumalla sijainneen 421. rykmentin komentaja.[1]

Suomen sisällissodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulatsel yleni Tampereelle sijoitetun venäläisen 106. divisioonan 1. prikaatin komentajaksi helmikuussa 1918, kun sisällissota oli jo alkanut. Hän toimi Hugo Salmelan sotilasneuvonantajana sen jälkeen, kun Salmela oli tullut Tampereelle eversti Mihail Svetšnikovin tilalle punaisten rintamapäälliköksi helmikuun lopussa. Bulatsel laati punaisten länsirintaman hyökkäyssuunnitelman sekä Tampereen ensimmäisen puolustussuunnitelman. Hänet pidätettiin valkoisten vallattua Tampereen huhtikuussa 1918, jonka jälkeen kenttäoikeus tuomitsi Bulatselin kuolemaan yhteistyöstä punaisten kanssa.[1] Bulatsel teloitettiin 28. huhtikuuta yleisen sairaalan viereisessä sorakuopassa.[2] Hänen vaimonsa Zinaida pyysi lupaa haudata miehensä yksityishautaan, mihin valkoiset viranomaiset myöntyivät. Bulatselin ruumis siirrettiin sittemmin Kalevankankaan hautausmaalle. Hänen kadettikoulussa opiskelleet 13- ja 15-vuotiaat poikansa Woldemar ja Nikolai puolestaan teloitettiin sodan loppupäivinä Viipurin puhdistuksen yhteydessä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pertti Haapala, Tuomas Hoppu et al.: Sisällissodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35452-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Haapala, Hoppu s.174
  2. a b Jyrki Loima: Tampereen valtaus – taisteluja ja teloituksia, s. 225 teoksessa Venäläissurmat Suomessa 1914–22, Osa 2.1. Sotatapahtumat 1918–22 (toim. Lars Westerlund). Valtioneuvoston kanslia 2004.