Geopolitiikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Geopolitiikka on politiikantutkimuksen ja poliittisen maantieteen tutkimussuunta, joka on tarkastellut maantieteen vaikutusta politiikkaan. Se on eri tieteiden välistä tutkimusta, jossa on monia tutkimussuuntia. Geopolitiikka voidaan määritellä joko poliittisen maantieteen ala-alueeksi, kansainvälisen polittisen realismin keskeiseksi osaksi tai historialliseksi maailmanpolitiikan rakenteeksi.[1]

Geopolitiikka kehittyi 1800-luvun lopulla lähinnä tieteelliseksi perusteluksi imperialismille. Halford Mackinder kehitti 1900-luvulla teoriaa maailmansaarekkeista, jossa valtiot jaettiin merivaltiohin ja mannervaltiohin sekä korostettiin Venäjän hallitseman alueen merkitystä koko maailmalle. Tuolloin Britannia pyrki Japania tukemalla rajoittamaan Venäjän vahvistumisen mahdollisuutta Kaukoidässä. Termin geopolitiikka otti käyttöön Uppsalan ja Göteborgin yliopistossa politologiaa opettanut Rudolf Kjellén vuonna 1899.[1]

Klassiseen geopolitiikkaan liitetyistä käsitteistä ja teorioista mainittakoon maavalta (mannervalta), merivalta, sydänmaa, etupiiri, reunavaltio, sisämaavaltio, harmaa vyöhyke, puskurivaltio, valtion elintila, geopoliittiset suuralueet, dominoteoria ja voimatasapaino.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Synnystä häpeän kautta uudelleenpolitisoitumiseen. Viisi näkökulmaa geopolitiikkaan. Sami Moisio. Tieteessä tapahtuu 4/2001. Viitattu 18.7.2016.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.