Geneettinen sukututkimus

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Geenisukututkimus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Geneettinen sukututkimus eli geneettinen genealogia tarkoittaa oman tai jonkun muun henkilön sukulaisten keskinäisten (biologisten) sukulaisuussuhteiden ja suvun vaiheiden tutkimista hyödyntämällä DNA-testejä yhdessä perinteisen sukututkimuksen ja historiallisten lähteiden kanssa. [1] [2] DNA-jaksoja vertailemalla voidaan arvioida mm. yksilöiden sukulaisuussuhteita ja viimeisimmän yhteisen esivanhemman elinajankohtaa. Ihmisryhmien välisten geenivertailujen kautta voidaan selvittää kansojen välisiä sukulaisuussuhteita, alkuperää ja muuttoliikkeitä pitkien aikojen takaa. Autosomaalisen DNA:n tutkimisella voidaan myös määrittää yksilön etnistä taustaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geneettinen sukututkimus on nykyaikainen tutkimuksen ala, joka sai alkunsa ihmisen genomin eli perimän selvittämisen myötä. Vuodesta 1999 alkaen kuluttajat ovat voineet teettää DNA-tutkimuksen itsestään lähettämällä näytteensä tutkittavaksi palveluntarjoajalle ja vertaamalla sitten omia testituloksiaan muiden testattujen tuloksiin. Näytteenä käytetään elävältä ihmiseltä otettua poskisolunäytettä tai sylkinäytettä. [3][4] [5]


Vuonna 1999 aloittaneen yhdysvaltalaisen Family Tree DNAn geenitesti on Suomessa suosituin.[6][4]

Tutkimuksen tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät geneettisen sukututkimuksen testit ovat Y-kromosomista tehtävä Y-DNA-testi eli isälinjan tutkimus, mtDNA-testi eli äitilinjan tutkimus, sekä autosomaalisen DNA:n tutkimus. DNA-testillä voidaan selvittää muun muassa:[7]

  • kahden yksilön keskinäistä sukulaisuutta
  • saman sukunimen kantajien keskinäistä sukulaisuutta
  • yksilön isä- tai äitilinjaa
  • yksilön biomaantieteellistä ja etnistä taustaa
  • kansojen muuttoliikkeitä ja geneettistä historiaa.

Y-DNA:n tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-DNA-testissä tutkitaan henkilön isälinjaa hänen Y-kromosominsa perusteella. Y-kromosomin DNA periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana, joten miehet, joilla on lähes identtinen Y-DNA, on yhteinen isälinjainen esi-isä.[8] Miehet jaetaan Y-kromosomin SNPien perusteella luokiteltuihin haploryhmiin ja STRien perusteella luokiteltuihin haplotyyppeihin.[9] ]].[10] Jokaisella haploryhmällä ja haplotyypillä on yksi yhteinen biologinen kantaisä, josta kaikki ryhmän jäsenet polveutuvat biologisen isälinjan kautta. Y-kromosomeissa tapahtuneiden mutaatioita vertailemalla voidaan mahdollisesti päätellä sukulinjojen erkaantumisen ajankohtia ja ajallisia järjestyksiä.

mtDNA:n tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havainnollistava kuva mtDNA:n periytymisestä äitilinjassa. Ylimmän rivin mustalla värillä merkitty nainen on kaikkien alimman rivin naisten kantaäiti.

mtDNA-testissä tutkitaan äitilinjaa mitokondrion DNA:n kautta. Mitokondrion DNA periytyy biologiselta äidiltä lähes muuttumattomana kaikille äitilinjaisille jälkeläisille, niin pojille kuin tyttärillekin.[11] mtDNA-testi ei anna yhtä tarkkoja tuloksia kuin Y-DNA-testi, sillä mutaatioita tapahtuu mtDNAssa suhteellisen harvoin.[12]

Autosomaalisen DNA:n tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autosomaalisen DNA:n testiä käytetään sukulaisuuksien selvittämiseen sekä biologisen isän että biologisen äidin sukujen eri sukuhaaroista. Autosomaalisen DNA:n tutkiminen antaa kokonaiskuvan biologisista sukulaisista muutama sukupolvi taaksepäin.[13] Testillä voi myös saada tietoa etnisestä taustasta. Jotkin testit antavat tutkittavan etnisyyksien osuuksia tutkitusta geeniperimästä jopa prosentin tarkkuudella, kys eon kuitenkin vain suuntaa antavasta arviosta.[14]

Kansojen muuttoliikkeet ja sukulaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteelliset tutkimukset nykyään elävien ihmisten DNAsta sekä muinaisDNA-tutkimukset ovat antaneet ja antavat merkittävää tietoa ihmiskunnan kehityksestä ja muuttoliikkeistä sekä selvittäneet kansojen alkuperää. Y-DNA ja mtDNA-haploryhmien esiintymiset ja yleisyydet eri puolilla maapalloa kertovat ihmiskunnan migraatiosta ja polveutumisesta. Muun muassa maltalaisten, intiaanien, afroamerikkalaisten, sanien, aškenasijuutalaisten ja Etiopian juutalaisten alkuperästä on saatu uutta tietoa geenitutkimuksilla.[7]

Vuonna 2005 käynnistyi National Geographic Societyn Genographic Project, jonka tavoitteena on maailman kansojen migraatiohistorian kartoittaminen satojen tuhansien DNA-näytteiden tutkimuksen kautta.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marja Pirttivaara: Geneettinen sukututkimus, 2015 Viitattu 5.10.2017
  2. ISOGG Genetics Glossary Viitattu 27.2.2015
  3. DNA-testit avuksi sukututkimukseen 6.9.2007. Yle Priima. Viitattu 1.3.2015.
  4. a b Geenitestit yleistyvät vauhdilla – "Vetää maton rasismin alta" 17.8.2014. Länsiväylä. Viitattu 1.3.2015.
  5. Maarit Jokela, Mirkka Oja-Leikas, Meri Rova (toim.): Kiehtovat geenit - Mihin geenitietoa käytetään?. Helsinki: Duoedcim, 2017.
  6. Guido Deboeck, "Genetic Genealogy Becomes Mainstream", BellaOnline 2006
  7. a b Entine, Jon: Abraham's Children, s. 363–371. Grand Central Publishing, 2007.
  8. Marja Pirtivaara: Mikä on isälinjainen haplopuu? 10.2.2017. Suomen Sukututkimusseuran blogi. Viitattu 5.10.2017.
  9. Y-DNA Haplogroup Tree 2017 ISOGG. Viitattu 5.10.2017.
  10. YFull YTree YFull. Viitattu 5.10.2017.
  11. Mitochondrial DNA ISOGG. Viitattu 5.10.2017.
  12. Mutation rates ISOGG. Viitattu 5.10.2017.
  13. Kimberly Powell: Autosomal DNA Testing for Genealogy About.com. Viitattu 26.2.2015.
  14. Frudakis, T. The Legitimacy of Genetic Ancestry Tests. Science: Vol 319, 22 February 2008
  15. "The Genographic Project:", National Geographic, Viitattu 5.10.2017

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]