Gareth Farr
Gareth Farr (s. 1968) on uusiseelantilainen säveltäjä ja lyömäsoittaja.[1]
Farr aloitti sävellys- ja lyömäsoitinopintonsa Aucklandin yliopistossa. Hän jatkoi niitä Yhdysvalloissa Wellingtonin Victorian yliopistossa ja Eastman School of Musicissa. Gamelanorkesterin esityksen kuuleminen opiskeluaikana oli vahvasti Farrin tuotantoon vaikuttanut kokemus. Farrin opettajia Yhdysvalloissa olivat Samuel Adler ja Christopher Rouse. Vuonna 1993 hänet nimitettiin Chamber Music New Zealandin nimikkosäveltäjäksi sen historian nuorimpana säveltäjänä. Nimityksen seurauksena syntyi kolme suurta teosta: Owhiro (ensimmäinen jousikvartetto), Kebyar Moncar (gamelanorkesterille) ja kamarisekstetto Cadenza.[1]
Chamber Music New Zealandin nimikkosäveltäjänä viettämänsä kauden jälkeen Farr palasi Eastman School of Musiciin aloittamaan tohtoriopintoja. Tänä aikana hän sävelsi suosituimmaksi nousseen teoksensa, joka on Kembang Suling huilulle ja marimballe. Hän omaksui samoihin aikoihin lavalla käyttämänsä alter egon, lyömäsoittimia soittavan drag queen Lilith Lacroixin.[1]
Farr osallistui neljällä teoksellaan vuoden 1996 Uuden-Seelannin kansainväliseen taidefestivaaliin. Teokset olivat Buried Venus (baletti, koreografia: Douglas Wright), Lilith's Dream of Ecstasy (orkesterille), Kembang Suling ja Sepuluh Jari (soolopianolle). Siitä lähtien Farrin musiikkia on esitetty monissa suurissa tapahtumissa ja myös tilattu niihin. Näiden joukossa ovat olleet Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin 50-vuotisjuhla (25-minuuttinen teos From the Depths Sound the Great Sea Gongs), Uuden-Seelannin Te Papa Tongarewa -museon avajaiset (Te Papa orkesterille, sopraanolle, tenorille ja kaikarangalle) ja vuoden 2000 kesäolympialaiset Sydneyssä (Hikoi, konsertto lyömäsoittaja Evelyn Glennietä ja Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterille). Vuoden 2003 Aucklandin festivaaliin tilattiin suurteos Stone and Ice, jonka hän sävelsi Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin ja Aucklandin Philharmonia-orkesterin yhdessä esitettäväksi.[1]
Farrin musiikkiin on erityisesti vaikuttanut hänen laaja tutustumisensa sekä länsimaiseen että muiden kulttuurien lyömäsoitinten käyttöön. Rytmisiä vaikutteita on Balin gamelanin ohella hän on omaksunut muun muassa Cookinsaarilta ja muualta Tyynenmeren alueilta. Lyömäsoittimissa on aina ollut Farrin musiikin painopiste. Vuosina 2003–2004 hän sävelsi lukuisia teoksia Strike-lyömäsoitinkokoonpanolle, jonka kanssa hänellä on ollut pitkä yhteistyösuhde. Hän on säveltänyt musiikkia myös tanssia, teatteria ja televisiota varten. Paul Jenden on tehnyt hänen kanssaan komediamusikaaleja. Vuonna 2007 Farr sai nimityksen Aucklandin Philharmonian nimikkosäveltäjäksi, ja vuonna 2008 orkesteri kantaesitti hänen sinfonisen laulusarjansa Ex Stasis. Samana vuonna Paul Whelan ja Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteri kantaesittivät hänen teoksensa Terra Incognita bassobaritonille, kuorolle ja orkesterille. Farrin musiikkia on esitetty edelleen myös kansainvälisissä urheilutapahtumissa.[1]
Farrin jousille ja mezzosopraanolle säveltämän teoksen Relict Furies kantaesittivät Edinburghin kansainvälisellä festivaalilla vuonna 2014 Sarah Connolly ja Scottish Ensemble. Hänen sellokonserttonsa kantaesitettiin vuonna 2017, ja sen lisäksi hän on säveltänyt pianokonserton.
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2006 Uuden-Seelannin ansioritarikunnan upseerin arvo[1]
- 2010 Uuden-Seelannin Arts Laureate -palkinto[1]
- 2014 Distinguished Alumni -palkinto, Aucklandin yliopisto.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viralliset sivut (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
