Galliano Masini
Galliano Masini (7. helmikuuta 1896 Livorno – 15. helmikuuta 1986 Livorno) oli italialainen oopperalaulaja, joka oli äänialaltaan tenori.[1][2]
Masini varttui köyhissä oloissa perheensä kolmantena lapsena. Hän teki sekalaisia töitä ja liittyi 18-vuotiaana kuoroseuraan, alun perin baritonina. Masini osallistui oopperaesityksiin kuoron jäsenenä ennen ensimmäistä esiintymistään solistina vuonna 1921. Hän sai osakseen Pietro Mascagnin arvostuksen ja alkoi saada taloudellista tukea opiskeluun Angelo Bendinellin johdolla. Muutettuaan Milanoon Masini sai ilmaista opetusta Giovanni Lauralta.[2] Muodollisen debyyttinsä hän teki menestyksekkäästi vuonna 1923 tai 1924 Toscan Cavaradossina Livornossa.[1][2] Masini jatkoi esiintymisiä Italian oopperataloissa. Vuonna 1926 L’amico Fritzin esityksen jälkeen Mascagni arvosteli sekä Masinin että tämän vastaesiintyjän Laura Laurin suorituksia, mikä johti Masinin ja Mascagnin välien heikkenemiseen. Masinin esiintymisiä varjosti myös krooninen keuhkoputkentulehdus. Vastoinkäymisistä huolimatta hän sai osakseen Riccardo Zandonain, Gino Marinuzzin ja Umberto Giordanon suosion. Giordano vakuuttui Masinin esiintymisestä oopperassa Andrea Chénier, ja Giordanon tuella Masini alkoi tehdä esiintymisiä myös saman säveltäjän oopperassa Fedora.[2]
Masini teki ensimmäisen kansainvälisen esiintymisensä vuonna 1928 Lissabonissa.[2] Roomassa hän teki ensimmäisen esiintymisensä vuonna 1930 Pinkertonin roolissa Madama Butterflyssa.[1] Vuonna 1930 Masini aloitti esiintymiset myös Etelä-Amerikassa, vuonna 1932 La Scalassa ja vuonna 1937 Yhdysvalloissa.[2] Hän lauloi Chicagossa vuosina 1937–1938 ja Metropolitan-oopperassa vuosina 1938–1939.[1] Masini aloitti 1930-luvulla levytysten tekemisen ja pääsi esiintymään elokuviin Regina della Scala ja Stella del mare. Hän esiintyi jälleen myös Mascagnin oopperoissa ja sai suosiota roolisuorituksillaan Cavalleria rusticanassa sekä Il piccolo Maratissa. Masini ja Mascagni palasivat ystävällisiin väleihin keskenään. Kaksikko teki ammatillista yhteistyötä muun muassa Cavalleria rusticanan kantaesityksten 50-vuotisjuhlaesityksissä vuonna 1940.[2]
Masini jatkoi uraansa toisen maailmansodan jälkeen; hän esiintyi ensimmäisen kerran Giuseppe Verdin Otellossa vuonna 1955 Livornossa. Viimeiseksi esiintymiseksi jäi osallistuminen Ruggero Leoncavallon Pajatson tuotantoon Livornossa 1957. Myös Masinin veli Cesare Masini Sperti oli tenori.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
