Frei Otto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frei Otto
Syntynyt 31. toukokuuta 1925
Siegmar, Saksa
Kuollut 9. maaliskuuta 015 (-1911 vuotta)
Ala arkkitehtuuri
Taidesuuntaus modernismi
Kuuluisimpia töitä Münchenin olympiastadion katto
Palkinnot Thomas Jefferson -mitali (1974)
Wolf Prize (1996)
Pritzker-palkinto (2015)
1972 Münchenin olympiastadion
Multihalle, Mannheim

Frei Paul Otto (31. toukokuuta 1925 Siegmar, Saksa9. maaliskuuta 2015[1]) oli saksalainen arkkitehti ja rakennesuunnittelija. Hän suunnitteli erityisesti useita kevytrakenteisia rakennelmia. Tunnetuin hänen rakennelmistaan on vuoden 1972 olympialaisten olympiastadionin katto.

Lapsuus, sota-aika ja opiskelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frei Otto syntyi toukokuussa 1925. Hänen isänsä ja isoisänsä olivat kuvanveistäjiä ja molemmat vanhempansa kuuluivat Deutscher Werkbundiin. Frei itse oli opiskeluaikanaan kesäisin kivenhakkaajan oppipoikana.[2][3]

Otto oli juuri hyväksytty lukemaan arkkitehtuuria Berliinin teknilliseen yliopistoon, kun hänet värvättiin toiseen maailmansotaan.[3] Ottoa alettiin kouluttaa lentäjäksi, mutta koulutus päättyi vuoden 1944 lopussa ja hänet siirrettiin jalkaväkeen. Hänet vangittiin huhtikuussa 1945 Nürnbergin lähellä, ja hän oli kahden vuoden ajan sotavankina Chartresin lähellä. Otto toimi leirin arkkitehtina.[2] Hän suunnitteli rajoitetulla materiaalilla tilapäisiä suojia ja muita rakennelmia.[3]

Otto palasi vuonna 1948 Berliiniin opiskelemaan arkkitehtuuria ja matkusti pian tämän jälkeen kuudeksi kuukaudeksi opiskelemaan Yhdysvalloissa.[3] Opiskelumatkan aikana hän tutustui muun muassa Erich Mendelsohniin, Mies van der Roheen, Richard Neutraan ja Frank Lloyd Wrightin töihin. Yhdysvalloissa hän opiskeli myös sosiologiaa ja kaupunkisuunnittelua.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otto perusti 1952 oman toimiston Berliniin. Hän valmistui tohtoriksi 1954, ja hänen väitöskirjansa aiheena oli jännitteiset rakenteet. Otton ensimmäiset kansallista huomiota saaneet rakennukset valmistuivat yhteistyössä L. Stromeyer & Co -yrityksen kanssa. Otto suunnitteli 1955 kolme kevyttä puuvillasta tehtyä väliaikaista rakennusta Kasselin puutarhanäyttelyyn.[2]

Otto perusti 1958 yksityisen Institute for Development of Lightweight Construction -instuution, joka keskittyi keveisiin rakenteisiin. Hän julkaisi 1962 ensimmäisen osan pääteoksestaan Tensile Structures: Design, Structure and Calculation of Buildings of Cables, Nets and Membranes, toinen osa ilmestyi vuonna 1966. Ottosta tuli 1964 Stuttgartin yliopistoon perustetun kevyiden rakenteiden instituutin johtaja.[2]

Institutti sai Saksan hallitukselta tehtäväkseen suunnitella Saksan liittotasavallan paviljongin Montrealin maailmannäyttelyn 1967. Rolf Gutbrodin ja Fritz Leonhardtin kanssa suunniteltu paviljonki nosti Otton kansainvälisesti tunnetuksi arkkitehdiksi.[2]

Olympia Baugesellschaft antoi 1968 Otton instituutille tehtäväksi kehittää Münchenin vuoden 1972 olympialaisten olympiastadionin katon.[2] Otto ja Günter Behnisch suunnittelivat ilmavan telttakaton, joka suojaa säältä mutta joka on myös mahdollisimman läpinäkyvä. Monimutkainen kattokonstruktio rakennettiin yhteen liitetyistä pleksilasilevyistä.[4]

Otto työskenteli vuodet 1975–1980 Rolf Gutbrodin ja Ted Happoldin kanssa Saudi-Arabiassa, mihin he suunnittelivat Kuningas Abdulazizin yliopiston telttamaisen liikuntahallin.[2] Otton suunnitelema on myös Münchenin eläintarhan ultakevyt lintuhuone.[3]

Otto kirjoitti koko uransa ajan. Hänen kirjansa Biology and Building julkaistiin 1972, ja tämän jälkeen hän kirjoitti muun muassa bambun, äyriäisten ja saippuakuplien rakenteista. Stuttgartin yliopiston professorina hän oli vuoteen 1991, jolloin hänet nimettiin emeritusprofessoriksi.[3] Otto työskenteli 2000-luvulle saakka, ja vuoden 2000 Hannoverin maailmannäyttelyä varten hän suunniteli Shigeru Banin kanssa Japanin paviljongin, jonka katto oli tehty paperista.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otto ja oli naimisissa vuodesta 1952 Ingrdid Smollan kanssa. He saivat viisi lasta. Heidän tyttärensä Christine Otto Kanstinger opiskeli myös arkkitehdiksi ja työskenteli vuodesta 1983 isänsä Warmbronnissa sijainneessa ateljeessä.[3]

Rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Star architect dies day after winning top prize The Local. 11.3.2015. Viitattu 11.3.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Biography The Hyatt Foundation. Viitattu 11.5.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Glancey, Jonathan: Frei Otto obituary 13.3.20105. Guardian News and Media Limited. Viitattu 11.5.2015. (englanniksi)
  4. Tietz, Jürgen: Modernin arkkitehtuurin historia, s. 81. Suom. Eskelinen, Heikki; Kilpeläinen, Tapani. Königswinter: Ullmann, 2008. ISBN 978-3-8331-4736-4.
  5. Bernstein, Fred A.: Frei Otto, Architect, Dies at 89; the Soap Bubble Was an Inspiration 10.3.20105. The New York Times Company. Viitattu 11.5.2015. (englanniksi)
  6. Building.co.uk

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Conrad Roland: Frei Otto – Spannweiten. Ideen und Versuche zum Leichtbau. Ein Werkstattbericht von Conrad Roland. Ullstein, Berlin, Frankfurt/Main und Wien 1965.
  • Winfried Nerdinger (julk.): Frei Otto. Complete Works. Lightweight Construction – Natural Design. Birkhäuser Verlag für Architektur, Basel, Boston, Berlin, Architekturmuseum der Technischen Universität München 2005, ISBN 978-3-7643-7231-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]