Fredrik Wilhelm Scholander

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fredrik Wilhelm Scholander.

Fredrik Wilhelm Scholander (23. kesäkuuta 1816 Tukholma9. toukokuuta 1881)[1] oli ruotsalainen arkkitehti ja taidemaalari.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scholanderin eno oli arkkitehti Axel Nyström, joka huolehti hänen kasvatuksestaan kamreeri-isän varhaisen kuoleman jälkeen ja ohjasi hänet opiskelemaan arkkitehtuuria. Scholander kävi vuosina 1831–1840 Tukholman kuninkaallisen taideakatemian rakennus- ja piirustuskouluja sekä työskenteli kesäisin muurarioppilaana Tukholmassa kunnes sai kisällin arvon vuonna 1835. Hänet nimitettiin vuonna 1836 ylimääräiseksi konduktööriksi yli-intendentinvirastoon ja vuonna 1838 Tukholman kaupungin rakennuskonttoriin. Saatuaan taideakatemian matkastipendin hän asui vuosina 1841–1843 Pariisissa, jossa opiskeli arkkitehti Hippolyte Le Bas’n johdolla, ja vuosina 1843–1846 Italiassa. Palattuaan Ruotsiin Scholanderista tuli vuonna 1846 taideakatemian jäsen, vuonna 1847 sen apulaisprofessori ja vuonna 1848 arkkitehtuurin professori enonsa Nyströmin seuraajana. Lisäksi hän oli vuodesta 1855 yli-intendentinviraston arkkitehti ja vuodesta 1864 intendentti. Vuonna 1868 Scholander seurasi Nyströmiä myös taideakatemian sihteerinä ja jatkoi tehtävässä kuolemaansa asti.[1][2]

F. W. Scholanderin poika Sven Scholander oli tunnettu koristeveistäjä, luutunsoittaja ja trubaduuri.[1]

Ura arkkitehtina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scholanderin vuonna 1843 opinnäytteenään laatima suunnitelma Ruotsin kansallismuseon uudesta rakennuksesta Tukholman Kungsträdgårdenille hyväksyttiin yli-intendentinvirastossa. Kun Ruotsin valtiopäivät päätti sijoittaa rakennuksen Blasieholmenin edustalla olevalle Kyrkholmenin saarelle, Scholander laati vuonna 1846 uuden suunnitelman. Rakennuksen perustustyöt oli jo ehditty aloittaa, kun arkkitehdiksi päätettiinkin vuonna 1847 vaihtaa saksalainen Friedrich August Stüler. Scholander loukkaantui kansallismuseon suunnittelun antamisesta ulkomaalaiselle ja päätti omistaa lopun uransa Ruotsin kotimaisen rakennustaiteen kehittämiselle. Saatuaan professuurin vuonna 1848 hän keskittyi kouluttamaan uutta arkkitehtipolvea ja painotti käytännöllisten ratkaisujen kuten yksinkertaisuuden ja selkeyden suosimista. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa ruotsalaiset Isak Gustaf Clason, Helgo Zettervall, Herman Holmgren, Carl Möller ja Albert Theodor Gellerstedt sekä suomalaiset Jac. Ahrenberg, Theodor Höijer ja F. A. Sjöström. Scholanderin pettymykseksi arkkitehtien koulutus siirrettiin vuonna 1877 uuteen teknilliseen korkeakouluun.[1][2]

Scholanderin arkkitehtuuri edustaa eri kertaustyylejä. Eräs hänen päätöistään on vuonna 1870 valmistunut itämaista tyyliä edustava Tukholman synagoga. Scholanderin suunnittelemista noin 15:stä kirkosta mainittavia ovat Vångan kirkko (1866), Gärdhemin kirkko (1879), Tukholman Hedvig Eleonoran kirkon uusi kupoli (1868) ja Bernadotten suvun hautakuori Riddarholmenin kirkossa (1859). Muita Scholanderin suunnittelemia rakennuksia ovat muun muassa tukholmalaiset yksityistalot Warodellin talo (1855) ja Barclayn talo (1857, purettu 1916), Visbyn oppikoulu (1859), Malmön ja Kristianstadin maaherranresidenssit, Teknologisen instituutin talo Tukholmassa (1863), Sjöholmenin linna Katrineholmissa (1864, purettu 1969), Uppsalan katedraalikoulu (1869) ja Smoolannin museo (1884). Scholander valvoi Stülerin suunnitteleman kansallismuseon rakennustöitä 1864–1866.[1][2]

Scholander oli myös vuosina 1847–1859 kuninkaallisten Drottningholmin ja Svartsjön linnojen arkkitehtina sekä vuosina 1850–1873 Tukholman kuninkaanlinnan hovi-intendenttinä. Kruununprinssi Kaarlen pyynnöstä hän suunnitteli kuninkaanlinnaan useita uusia saleja sekä Ulriksdalin linnaan muutostyöt (1858) ja uuden kappelin (1865). Scholander suunnitteli myös kuningas Oskar I:n hautajaisseremonian ja Kaarle XV:n kruunajaiset. Hän suunnitteli muutostöitä myös eräisiin yksityisiin linnoihin ja kartanoihin, kuten Ekholmenin (1858), Wikin (1860) ja Bogesundin linnaan (1867).[1]

Taidemaalarina ja kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijana Scholander maalasi useita historiallis-romanttisia akvarellimaalauksia ja tutkielmia rakennuksista.[1] Hän julkaisi muun muassa kuvasarjat Fjolners saga (1867) ja Den blödande rosen (1881).[2] Hän perusti vuonna 1857 yhdessä Johan Christoffer Boklundin kanssa Konstnärsklubben-seuran taiteilijoiden yhteistoimintaa varten. Scholander oli myös lahjakas piirtäjä, runoilija, kirjailija ja laulaja.[1] Hän julkaisi runoelmia ja novelleja, ja hänen kirjeenvaihtoaan julkaistiin postuumisti vuosina 1881–1882.[2]

Kuvia suunnittelutöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Bo Grandien: Fredrik Wilhelm Scholander (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (2000–2002). Ruotsin valtionarkisto. Viitattu 10.10.2018.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1916), s. 1149–1152 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.10.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]