Franz Swaty S.8
| Franz Swaty S.8 | |
|---|---|
 S.8L |
|
| Tyyppi | hävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Suunnittelija | Franz Swaty |
| Esitelty | 1941 |
| Valmistusmäärä | 0 |
Franz Swaty S.8 oli toisen maailmansodan aikainen saksalaisen insinööri Franz Swatyn suunnittelema hävittäjälentokone, jossa hän pyrki hyödyntämään ajalleen uusimpia lentotekniikkaan liittyviä ominaisuuksia. Projektina hävittäjä ei koskaan edennyt suunnitteluvaihetta pidemmälle, mutta se todennäköisesti herätti kiinnostusta ainakin Heinkelillä, sillä ainoat sodasta selvinneet työhön liittyvät dokumentit ovat löytyneet kyseisen yhtiön muiden luonnosten seasta.
Suunnittelu ja kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1940 loppupuoliskolla, insinööri Franz Swaty työskenteli Saksan ilmailutekniikan tutkimuslaitoksessa (DVL) ja sai inspiraatiota suunnitella oman hävittäjälentokoneensa työskennellessään Messerschmitt Bf 110:n pyrstöosien parissa. Lopputuloksena oli kahdella vastakkain pyörivällä työntöpotkurilla varustettu lentokone, jolle hän antoi nimeksi S.8. Koneesta on olemassa kaksi eri versiota, jotka ovat nimetty S.8L ja S.8K. Ulkoisesti nämä ovat lähes identtiset, mutta S.8L on S.8K:ta vain kooltaan suurempi ja raskaampi. Piirrokset näistä lentokoneista ovat merkattu päiväyksellä 17.1.1941.[1]
Tehtyään luomuksestaan valmiin ehdotelman, Swaty todennäköisesti lähetti kopioita siitä useammille saksan lentoteollisuuden yhtiöille, toiveenaan saada jotain vastinetta tai kiinnostusta ehdotelmalleen. Mitä tästä on seurannut, ei tiedetä, mutta ainakin Heinkelillä on todennäköisesti osoitettu jonkunlaista kiinnostusta, sillä ainoat tiedetyt työhön liittyvät dokumentit ovat löytyneet kyseisen yhtiön muiden luonnosten seasta. Mitään tuotannollisia töitä ei kuitenkaan ole ehdotelman eteen tehty.[1]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakenteellisesti S.8 sisälsi useita ajalleen moderneja ratkaisuja, joihin kuuluivat rungon etuosassa sijaitseva luodin muotoinen paineistettu ohjaamo suurella lasisella kuvulla, joka olisi mahdollistanut erinomaisen näkyvyyden koneen lentäjälle. Koneen laskutelineenä käytettiin ajalleen uutta sisäänvedettävää kolmipyörätelinettä, jonka etupyörä vetäytyi ohjaamon alapuolelle, sekä kahdet päälaskutelineet rungon sisäpuolelle siipien kohdalle. Siivet olivat etureunasta viistetyt itsekantavat alasiivet, ja profiililtaan ne olivat muotoiltu edistämään laminaarista virtausta. Lisäksi koneessa oli V-pyrstö positiivisella kulmalla ja kahdella sivuvakaimella. Pyrstön jälkeen rungon ääripäässä olivat kahdet vastakkain pyörivät työntöpotkurit, joiden voimanlähteenä olisi ollut tarkoitus käyttää yhtä turboahdettua 12-sylinteristä Daimler-Benz DB 603 V-moottoria. Tämä olisi ollut sijoitettuna ohjaamon taakse rungon sisälle.[1]
Swatyn ajatuksena oli, että koneen suorituskykyä voitaisiin huomattavasti parantaa lisäämällä siihen suihkumoottoreita. Nämä olivat kuitenkin merkattu piirroksiin pieninä kapseleina, joiden kokoa olisi silloin kyennyt parhaiten vastaamaan vain pienikokoisimmat rakettimoottorit, jonka johdosta Swaty ei ollut kovinkaan tietoinen suihkumoottorien koosta, ulkonäöstä taikka niiden tehosta. Näitä kapselin kokoisia suihkumoottoreita olisi ollut sijoitettuna viisi raskaamman S.8L:n sisälle. Kahdet olisivat olleet pareittain siivissä niiden siivekkeiden välissä, ja yksi rungon takaosassa V-pyrstön keskellä, sen kaasusuihkun poistuen potkurien keskeltä kulkevaa suihkuputkea pitkin. Kevyemmässä S.8K:ssa näitä suihkumoottoreita olisi ollut vain kolme, eron johtuen siivekkeiden välisten parimoottorien vaihtumisesta yksittäisiin moottoreihin.[1]
Polttoainesäiliöt olisivat olleet sijoitettuna heti ohjaamon taakse rungon sisälle, ympäröiden myös potkureita pyörittävän moottorin. Suihkumoottoreita varten löytyi polttoainesäiliöt myös siivistä, sekä kaksi pienempää rungon sisältä. Aseistuksena tuli toimia kuusi konetykkiä, malliltaan mahdollisesti 20 mm MG 151, joista kahdet olisi asennettu koneen nokkaan ohjaamon alapuolelle, yhdet molempien siipien juuriin, sekä kaksi viimeistä päällekkäin pyrstön alapuolelle taaksepäin suunnattuna ampuen roottorien läpi.[1]
Mitoiltaan olisi suurempi S.8L saanut pituutta 12,59 metriä kärkivälin ollen 13,38 metriä. Pienempi S.8K olisi ollut 11,80 metriä pitkä, ja kärkiväli 11,58 metriä. Varmuutta ei ole siitä kuinka tarkasti suoritusarvot ovat laskettu, mutta suurimmaksi nopeudeksi on koneelle merkattu 800 km/h 9 500 metrin korkeudessa. Lisäksi suuremmalle S.8L:lle on painoksi merkattu 7 300 kg, ja pienemmälle S.8K:lle 5 000 kg.[1]
Versiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- S.8L
- S.8:n raskaampi versio, paino 7 300 kg, kärkiväli 13,38 metriä ja pituus 12,59 metriä. DB 603 moottorin lisäksi viisi pientä kapselin muotoista suihkumoottoria.
- S.8K
- S.8:n kevyempi versio, paino 5 000 kg, kärkiväli 11,58 metriä ja pituus 11,80 metriä. DB 603 moottorin lisäksi kolme pientä kapselin muotoista suihkumoottoria.
Tekniset tiedot (S.8L)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 12,59 m
- Kärkiväli: 13,38 m
- Lentopaino: 7 300 kg
- Voimalaite: 1 × Daimler-Benz DB 603 12-sylinterinen turboahdettu V-moottori
- Voimalaite: 5 × Suihkumoottoria
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 800 km/h 9 500 metrissä
Aseistus
6 × konetykki