Lippisch P.15

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
P.15
Pienoismalli P.15 Dianasta
Pienoismalli P.15 Dianasta
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja Lippisch
Suunnittelija Alexander Lippisch
Tila Peruttu
Valmistusmäärä 0 kpl

Lippisch P.15 oli Alexander Lippischin suunnittelema, suunnitteluasteelle jäänyt toisen maailmansodan aikainen saksalainen hävittäjälentokone. Sen oli tarkoitus olla nopea viime käden ratkaisu saada Luftwaffe varustettua uudella tehokkaalla suihkumoottoridulla hävittäjälentokoneella, kun aikaisemmat pyrkimykset tällaisen teettämiseksi olivat osoittautuneet hyödyttömiksi.

Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1944 loppupuolella Luftwaffe tarvitsi kipeästi uutta etulinjan hävittäjälentokonetta, eikä tähän tarkoitukseen suunniteltu Heinkel He 162 ollutkaan lento-ominaisuuksiltaan sellainen kuin oltiin toivottu. Myöskään jo pitkään meneillään ollut uuden kevyen suihkuhävittäjän löytämiseksi käynnistetty 1TL-Jäger suunnittelukilpailu ei ollut tuottanut tulosta ja edistys kilpailussa oli hidasta. Vuoden 1945 maaliskuun alkupuolella Saksan ilmailuministeriön teknisen kehityksen johtaja, Siegfried Knemeyer, tuli tapaamaan Alexander Lippischiä. Knemeyer totesi Lippischille ettei Heinkei He 162 ollut osoittautunut sellaiseksi kuin oli toivottu, ja kysyi Lippischiltä, jos hän voisi suunnitella suihkumoottoroidun hävittäjälentokoneen, joka perustuisi todistetusti toimivaan aerodynamiikkaan.[1]

P.15[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Lippisch aloitti uuden hävittäjän suunnittelun tekemällä useita erilaisia luonnoksia hyödyntäen aikaisempaa kokemustaan uransa aikana, ja antoi tälle suunnitteluprokektille nimeksi P.15. Luonnoksia valmistui yhteensä noin kymmenen, ja ne usein erosivat toisistaan lähes kokonaan. Lippisch käytti luonnoksissaan kolmea rakenteellista asettelumallia. Ensimmäinen asettelumalli muistutti hänen aikaisemmin suunnittelemiaan pyrstöttömiä Li P.01 hävittäjiä suurine sivuvakaisimineen ja turbojetti sijoitettuna rungon sisälle sen takaosaan. Kyseisessä mallissa ei ollut laskutelinettä, jonka johdosta olisi sillä todennäköisesti noustu ilmaan kärryn avulla, ja laskeuduttu jalaksen varassa. Tämäntyyppisestä asettelumallista on olemassa luonnoksia kuudesta erilaisesta versiosta. Ensimmäisen ohjaamo sijaitsi rungon etuosassa, ja oli kuin upotettuna moottorin ilmanottokanavan päälle, joka kulki sen alaosan ympäriltä. Toisessa versiossa ohjaamo sijaitsi rungon keskiosassa, ja kolmannessa se oli sijoitettuna takaisin rungon etuosaan. Neljännessä versiossa olisi lentäjä ohjannut konetta makuuasennosta ohjaamon ollen koneen etuosassa ilmanottoaukon yläpuolella. Viidennessä versiossa olisi lentäjä säilyttänyt makuuasentonsa, ja kuudennessa versiossa ohjaamo oli keskempänä koneen runkoa, mutta konetta olisi ohjattu istualtaan. Koneen rungon pohjasta löytyi lisäksi myös pieni sivuvakain. Nämä kaksi viimeisintä versiota eroavat muista huomattavasti siten, että niiden ohjaamojen lasikupu muistutti muodoltansa hyvinkin paljon hain evää.[1]

Lippischin itse tekemien luonnosten pohjalta luotuja viivapiirroksia (1. asettelumalli: 1-3, 9-11) (2. asettelumalli: 4-6) (3. asettelumalli: 7-8)

Toisessa asettelumallissa oli moottori sijoitettu rungon yläpuolelle rungon ja sivuvakaimen väliin. Tästä mallista on luonnosteltu kolme eri versiota. Ensimmäisessä lentäjä oli makuuasennossa paikoitettuna rungon etuosaan. Toisessa lentäjän paikkaa ei ole mainittu, mutta kolmannessa hänet olisi paikoitettu melkein selin makuulle istumaan. Kolmas asettelumalli oli leveä, mutta erittäin lyhyt delta kone, jonka moottori sijaitsi siiven keskiosassa sen sisällä. Koneen ohjaamo sijaitsi ylisuuressa sivuvakaimessa moottorin yläpuolella, ollen saanut selvästi vaikutteita Li P.13a koneesta. Tästäkin mallista on luonnosteltu kolme eri versiota, joista toinen oli saanut enemmän vaikutteita Li P.11 koneesta, ja kolmas oli entistäkin pienempään kokoon pakattu P.13a:n kaltainen deltakone, mutta sen pohjaan oli asetettu pieni sivuvakain.[1]

Li P.15 Diana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lippischin luonnokset uutta suihkuhävittäjää varten eivät tehneet Knemeyeriin vaikutusta, sillä tämä etsi jotain nopeasti valmistettavaa, mutta kaikki Lippischin ehdottamat luonnokset olisivat vaatineet paljon suunnittelutöitä ja uusien tuotantolinjojen avaamista käytännön toteuttamista varten. Näin ollen Lippisch keksi nopeasti suunnitella koneen, joka käyttäisi jo tuotannossa olevia lentokoneen osia, jolloin suunnittelutyöt olisivat minimaaliset ja koneen tuotanto saataisiin aloitettua mahdollisimman nopeasti. Kyseiselle koneelle Lippisch antoi nimeksi P.15 Diana.[1]

Ajatuksena Lippischillä oli, että saadakseen suunnitteilla oleva lentokone suorituskyvyltään keskivertoista hävittäjälentokonetta tehokkaammaksi, olisi sen pohjanakin käytettävä tehokkaimpia mahdollisia saatavilla olevia rakenneosia. Tämän vuoksi hän päätti painottaa itse suunnittelemansa pyrstöttömän Me 163 torjuntahävittäjän komponenttien käyttöä pohjana P.15:n kokoonpanossa, sillä Me 163 oli osoittanut olevansa rakenteeltaan yksi aikansa suorituskykyisimmistä lentokoneista.[1]

Valmista yksilöä varten olisi P.15: n nokaksi sijoitettu Heinkel He 162: n nokka, mukanaan myös siihen kuuluva etupyöräkoneisto. Runko oli Ju 248 hävittäjästä, siivet ja pyrstö Me 163 C torjuntahävittäjästä, ohjauslaitteisto Me 163:n B versiosta ja päälaskutelineet olisivat joko Bf 109 G- tai He 162 hävittäjistä. Moottorina tuli toimia yksittäinen Heinkel HeS 011A turbojetti, joka olisi sijoitettuna rungon sisälle sen takaosaan, ja tämän ilmanottoaukot olivat asetettu molempien siipien juuriin pidentäen samalla siipien kärkiväliä. Tällaisen rakenneratkaisun tarkoituksena oli pienentää ilmanvastusta perinteisesti rungon ulkopuolelle asennettuun suihkumoottoriin verrattuna, joka oli tuotannossa oleville saksalaisille suihkulentokoneille ominaista. Aseistus koneeseen olisi otettu joko He 162:sta tai Me 163:sta, tarkoittaen kahta 30 mm MK 108- tai kahta 20 mm MG 151/20 lentokonetykkiä asennettuna joko rungon etuosaan, tai siipien juuriin. Lopulliselle koneyksilölle olisi painoa tullut 3,6 tonnia, kärkiväliksi 10 metriä ja siipipinta-alaksi 20 neliömetriä. Suoritusarvojen osalta olisi lentoajaksi tullut 45 minuuttia, ja suurimmaksi nopeudeksi 1000 km/h.[1]

Wienin ilmailutekniikan tutkimuslaitos valmisti P.15 Dianasta 1:25 kokoisen pienoismallin tuulitunnelikokeita varten, jonka jälkeen oli WNF:n tarkoitus aloittaa kyseisen lentokonetyypin massatuotanto mahdollisimman nopeasti.[2] WNF:n tehdas jäi kuitenkin neuvostojoukkojen valtaamaksi heti huhtikuun alussa, eikä tuotantoa olisi kerennyt aloittaa vaikka valmisteluita olisi tehtykin. Saksa lopulta antautui toukokuussa vuonna 1945, jättäen samalla myös P.15 projektin vain suunnitteluvaiheeseen.[1]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&06.04000006,40 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.08000010,08 m
  • Nuolikulma: 23°
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&020.&&&&0020 m²
  • Lentopaino: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero3 600 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Heinkel HeS 109-011 turbojetti; &&&&&&&&&&&&&012.070000012,7 kN

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01000.&&&&001 000 km/h
  • Lentoaika: 45 min

Aseistus

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Dan Sharp: Luftwaffe: Secret Designs of the Third Reich, s. 100-105. Steve O’Hara, 2018.
  2. a b Walter Schick & Ingolf Meyer: Luftwaffe Secret Projects: Fighters 1939 - 1945, s. 73. Midland Publishing Limited, 1997.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]