Frank Aaltonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Frank Adolf Aaltonen (23. syyskuuta 1884 Hämeenlinna24. helmikuuta 1958 New York[1]) oli amerikansuomalainen ammattiyhdistys- ja osuustoimintamies.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenlinnassa syntynyt Aaltonen kävi kansakoulun ja liittyi työväenliikkeeseen vuonna 1901 Lahdessa. Tammikuussa 1905 Aaltonen saapui siirtolaisena Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli aluksi kaivoksilla ja opiskeli myöhemmin neljän lukukauden ajan Valparaison yliopistossa Indianassa.[2] Yhdysvaltain kansallisuuden Aaltonen sai vuonna 1911.[3] Hän oli mukana Amerikan sosialistisen puolueen ja sen suomenkielisen osaston Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön toiminnassa. Vuodet 1908–1914 Aaltonen toimi Western Federation of Miners -ammattiliiton organisaattorina Michiganin Negauneessa.[2] Kahden ensimmäisen vuoden aikana Aaltonen ja muut amerikansuomalaiset organisaattorit, kuten John Kolu ja John Välimäki, saivat perustettua Copper Countryn alueelle viisi ammattiosastoa, joihin liittyi yli 7 000 kaivosmiestä.[4] Paikallisosastojen perustamisen lisäksi Aaltonen ajoi erityisesti parannuksia kaivosmiesten työtapaturmien korvauskäytäntöön.[2]

Vuosina 1912–1913 Negauneen kaivosmiesten keskuudessa käytiin Aaltosen ja radikaaleihin anarkosyndikalisteihin lukeutuneen William Riston kannattajien välinen valtataistelu, jota ratkottiin oikeudessa saakka. Lopulta erimielisyydet johtivat Sosialistisen puolueen ja WFM-ammattiliiton vaikutusvallan hiipumiseen amerikansuomalaisten keskuudessa koko Copper Countryn alueella. Aaltonen oli myös yksi vuosien 1913–1914 Kuparisaaren kaivoslakon johtohahmoista.[3] Lakon aikana hän joutui edelleen riitoihin anarkosyndikalistisen IWW-ammattiliiton kannattajien kanssa. Montanan Buttessa tilanne kärjistyi väkivaltaiseksi, kun IWW:n aktiivi Erik Lantala ryntäsi puukon kanssa paikallisen tuomarin toimistoon vaatien Aaltosen karkottamista kaupungista.[5]

Kaivosmiesten ammattiliiton jätettyään Aaltonen työskenteli aluksi maanviljelijänä, kunnes lähti mukaan osuustoimintaliikkeeseen. Presidentti Franklin D. Rooseveltin virkakaudella (1933–1945) Aaltonen oli neljän vuoden ajan Rooseveltin hallituksen osuustoiminnallisen liikkeenhoidon asiantuntijana. Viimeiset vuotensa hän asui New Yorkin Brooklynissa, jossa Aaltonen piti lähinnä Suomeen suuntautunutta ulkomaankauppaa hoitanutta välitysliikettä. Lisäksi hän jatkoi edelleen osuustoimintaliikkeen neuvojana.[2]

Vuodesta 1949 Aaltonen kanavoi Suomen Sosialidemokraattiselle Puolueelle ja sitä lähellä olleille järjestöille kommunisminvastaiseen työhön suunnattua salaista amerikkalaista rahoitusta. Ilmeisesti CIA:lta tai joltain muulta Yhdysvaltain valtion virastolta peräisin olleet rahat talletettiin Aaltosen ja Oskari Tokoin nimissä olleelle tilille, minkä jälkeen Aaltonen osti rahoilla kulutushyödykkeitä, jotka toimitettiin suomalaisille sosiaalidemokraattisille järjestöille myytäviksi, koska niin sanotuilla hyväntekeväisyyskaupoilla pystyi kiertämään säännöstelyä, tulleja ja veroja. Toiminta jatkui ainakin vuoteen 1953.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Holmio, Armas K. E.: History of the Finns in Michigan, s. 460. Detroit, Michigan: Wayne State University Press, 2001. ISBN 978-081-43279-0-6.
  2. a b c d Sulkanen, Elis: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia, s. 485. Fitchburg, Massachusetts: Amerikan Suomalainen Kansanvallan Liitto & Raivaaja Publishing Company, 1951. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Robyns, Marcus C.: Reluctant Revolutionaries: Finnish Iron Miners and the Failure of Radical Labor and Socialism on the Marquette iron Range, 1900–1914, s. 28–38. Marquette, Michigan: Northern Michigan University Press, 2007. Teoksen verkkoversio.
  4. Kaunonen, Gary: Challenge Accepted: A Finnish Immigrant Response to Industrial America in Michigan's Copper Country, s. 69. East Lansing, Michigan: Michigan State University Press, 2010. Teoksen verkkoversio.
  5. Rose, Jack: The Socialist Party of America: A Complete History, s. 152. Lincoln, Nebraska: Potomac Books, 2015. Teoksen verkkoversio.
  6. Majander, Mikko: Demokratiaa dollareilla – SDP ja puoluerahoitus pulataloudessa 1945–1954, s. 46–48, 98, 110C111, 117, 140–145, 193–194, 276–277. Otava, Helsinki 2007. ISBN 978-951-1-21298-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]