Four Star Television
Four Star Television (tunnetaan myös nimillä Four Star Films, Four Star Productions ja Four Star International) oli yhdysvaltalainen televisiotuotantoyhtiö, jonka perustivat näyttelijät Dick Powell, David Niven ja Charles Boyer vuonna 1952.[1] Ajatus omasta tuotantoyhtiöstä oli alkujaan Dick Powellin, joka lähti toteuttamaan ajatusta Boyerin, Joel McCrean ja Rosalind Russellin kanssa. McCrea ja Russel kuitenkin vetäytyivät hankkeesta, ja heidän sijastaan osakkaaksi tuli Niven. Neljänneksi tähdeksi ryhmään tuli myöhemmin näyttelijä Ida Lupino, vaikkakaan hän ei omistanut yhtiön osakkeita.[1]
Four Star Playhouse -ohjelma sai ensi-iltansa CBS:llä syksyllä 1952, ja sitä esitettiin ensimmäisellä kaudella vuoroviikoittain Amos ’n’ Andyn kanssa.[1] Ohjelma oli menestys, kunnes se lopulta lakkautettiin 1956.[1] Tämän jälkeen yhtiö alkoi tuottaa muita televisiosarjoja, joita olivat muun muassa Dick Powell's Zane Grey Theater (1956–1960), Richard Diamond, Private Detective (1957-1960), Wanted: Dead or Alive (1958–1960), The Rifleman (1958–1960), The Detectives (1959-1962), The June Allyson Show (1959–1961) ja Burke's Law (1965–1966).[1]
Four Star oli käynnistämässä usean näyttelijän, tuottajan ja ohjaajan uraa. Heihin kuuluivat esimerkiksi Steve McQueen, David Janssen, Mary Tyler Moore, Chuck Connors, Sam Peckinpah ja Aaron Spelling.[1]
Powell toimi yhtiön johdossa aina kuolemaansa saakka tammikuussa 1963.[2] Tämän jälkeen yrityksen johtoon siirtyi aikaisemmin varatoimitusjohtajana ollut Thomas McDermott.[1] Vuonna 1968 Four Star Television myytiin uudelle omistajalle, ja se nimettiin uudelleen Four Star Internationaliksi.[1] Roger Cormanin johtama New World Communications osti Four Star Internationalin vuonna 1989.[1] Sen taas hankki 1997 omistukseensa Rupert Murdochin News Corporation.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Four Star Television Cherished Television. Arkistoitu 16.4.2011. Viitattu 30.5.2009. (englanniksi)
- ↑ Mark Alvey: Powell, Dick The Museum of Broadcast Communications. Arkistoitu 24.1.2009. Viitattu 21.5.2009. (englanniksi)