Filovirukset
Filovirukset (Filoviridae) aiheuttavat verenvuotokuumeita ihmisille ja kädellisille. Virukset kuuluvat Mononegavirales-lahkoon, ja ainakin viisi sukua on tunnistettu: Ebolavirus, Marburgvirus, Cuevavirus, Striavirus ja Thamnovirus. Kuudenneksi jäseneksi on luokiteltu Dianlovirus-suku, joka löydettiin Kiinasta vuonna 2019[1]. Filovirukset ovat luokiteltu bioturvallisuuden perusteella ryhmään 4 niiden stabiilin aerosolimuodon sekä kuolleisuuslukujen perusteella, jotka kohoavat jopa 90 %:iin[2].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen tarkasti luokiteltu filoviruksen leviäminen tapahtui vuonna 1967, kun silloisen lajiluokituksen mukaan Cercopithecus aethiops -apinoita tuotiin Ugandasta Marburgiin Saksaan. Eläimiä käsitelleet henkilöt sairastuivat, ja uusi tunnistettu viruslöydös nimettiin Marburg-virukseksi. Seuraava Ebola-viruksen (EBOV) aiheuttama verenvuotokuume-epidemia tunnistettiin Zairessa (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta), saavuttaen 88 % kuolleisuusluvun ja aiheuttaen 318 ihmisen kuoleman. Samana vuonna levisi myös toinen EBOV-kaltainen verenvuotokuume-epidemia Sudanissa (SUDV), saavuttaen 53 % kuolleisuusluvun ja aiheuttaen 284 ihmisen kuoleman. Näiden virusten aiheuttamia epidemioita on puhjennut satunnaisesti Afrikassa tietyin väliajoin. Myös Euroopasta on löydetty filovirus. Cuevavirus -lahkoon kuuluva Lloviu virus (LLOV) eristettiin lepakosta Pohjois-Espanjassa. Tämä virus ei ole kuitenkaan tunnetusti aiheuttanut infektioita ihmisessä[3].
Ebolavirus -lahkon lajeja on tunnistettu sittemmin lisää kuolleisuuslukujen vaihdellessa suuresti. Reston-ebolavirus (RESTV) eristettiin Filippiineillä vuonna 1989 ja todettiin olevan tautia-aiheuttamaton ihmisillä. Nykyisellä nimellä tunnettu Taï Forest -ebolavirus (TAFV) on luokiteltu aiheuttaneen vain yhden ihmisen sairastumisen Norsunluurannikon tasavallassa, mikä ei kuitenkaan johtanut kuolemaan. Bundibugyo-ebolavirus (BDBV) aiheutti epidemian Ugandassa vuonna 2007, mikä johti 149 ihmisen kuolemaan saavuttaen 25 % kuolleisuusluvun[3].
Genomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filovirukset ovat negatiivisäikeisiä, yksijuosteisia RNA-viruksia. Niiden genomi on noin 19 kb kokoinen, josta löytyy seitsemän erilaista geeniä. Nämä koodaavat seitsemää rakenteellista proteiinia: nukleoproteiini (NP), virusproteiini 35 (VP35), VP40, glykoproteiini (GP), VP30, VP24 ja laajaproteiini (L). Filovirusten GP toimii pääkomponenttina sisäänpääsyssä isäntäsoluun[2][3], mikä tekee siitä tärkeän kohteen kehitettäville lääkeaineille[2].
Patogeenisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Egyptin hedelmälepakoiden (Rousettus aegyptiacus) on ajateltu toimivan filovirusten isäntälajina. Tartunta ihmiselle edellyttää suoraa kontaktia infektoituneiden ruumiineritteiden kanssa. Tunnetuimmat patogeeniset filovirukset ovat Ebola- sekä Marburg-virukset. Tunnuspiirteet näiden virusten aiheuttamissa infektiossa ovat kontrolloimaton viruksen replikaatio, laajat tulehdusreaktiot ja isännän synnynnäisen immuunijärjestelmän signaalireittien hiljentäminen[3]. Tulehduksen aikana yleisimmät oireet ovat korkea kuume, voimakas väsymys, lihaskipu, kohonneet maksaentsyymitasot, verenvuoto ja hyytymishäiriöt[1].
Filoviridae-heimo[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lahkon nimi | Lajin nimi | Viruksen nimi |
|---|---|---|
| Cuevavirus | Lloviu cuevavirus | Lloviu-virus (LLOV) |
| Dianlovirus | Mengla dianlovirus | Měnglà-virus (MLAV) |
| Ebolavirus | Bombali ebolavirus | Bombali-virus (BOMV) |
| Bundibugyo ebolavirus | Bundibugyo-virus (BDBV) | |
| Reston ebolavirus | Reston-virus (RESTV) | |
| Sudan ebolavirus | Sudan-virus (SUDV) | |
| Taï Forest ebolavirus | Taï Forest -virus (TAFV) | |
| Zaire ebolavirus | Ebola-virus (EBOV) | |
| Marburgvirus | Marburg marburgvirus | Marburg-virus (MARV) |
| Ravn-virus (RAVV) |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jianlin Lu, Jessica M. Gullett, Thirumala-Devi Kanneganti: Filoviruses: Innate Immunity, Inflammatory Cell Death, and Cytokines. Pathogens, 2022-12, 11. vsk, nro 12, s. 1400. PubMed:36558734. doi:10.3390/pathogens11121400. ISSN 2076-0817. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b c Adam Schafer, Rui Xiong, Laura Cooper, Raghad Nowar, Hyun Lee, Yangfeng Li, Benjamin E. Ramirez, Norton P. Peet, Michael Caffrey, Gregory R. J. Thatcher, Erica Ollmann Saphire, Han Cheng, Lijun Rong: Evidence for distinct mechanisms of small molecule inhibitors of filovirus entry. PLOS Pathogens, 2.4.2021, 17. vsk, nro 2, s. e1009312. PubMed:33539432. doi:10.1371/journal.ppat.1009312. ISSN 1553-7374. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b c d Ilhem Messaoudi, Gaya K. Amarasinghe, Christopher F. Basler: Filovirus pathogenesis and immune evasion: insights from Ebola virus and Marburg virus. Nature Reviews Microbiology, 2015-11, 13. vsk, nro 11, s. 663–676. PubMed:26439085. doi:10.1038/nrmicro3524. ISSN 1740-1526. Artikkelin verkkoversio. en