Grivetti
| Grivetti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini [2] |
| Osalahko: | Simiiformes [2] |
| Yläheimo: | Cercopithecoidea [2] |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Alaheimo: | Marakattiapinat Cercopithecinae [2] |
| Suku: | Vihermarakatit Chlorocebus |
| Laji: | aethiops |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chlorocebus aethiops |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Grivetin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Grivetti[3] (Chlorocebus aethiops) on vihermarakatteihin kuuluva nisäkäslaji, jota pidettiin aiemmin sukunsa ainoana lajina. Aiemmin grivetin synonyymeinä tai alalajeina pidetyt vervetti (C. a. pygerythrus) ja tantalusmarakatti (C. a. tantalus) ovat nykyään omia lajejaan.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grivetti on 40–60 senttimetriä pitkä ja painaa noin seitsemän kilogrammaa. Sen häntä on 50–87 senttimetriä pitkä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan trooppisessa Afrikassa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grivetti syö hedelmiä, siemeniä ja kukkia. Se myös ryöstää usein ruokaa pelloilta ja puutarhoista. Se saa tarpeeksi vettä ravinnostaan, joten se juo vain harvoin.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantoaika kestää 7 kuukautta, ja naaras saa tavallisesti yhden poikasen. Poikaset pitävät kiinni emonsa mahapuolen turkista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suuri Eläinkirja. WSOY. ISBN 951-0-22848-6, 1988.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kingdon, J. & Butynski, T.M.: Chlorocebus aethiops IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Chlorocebus aethiops Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 29.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Valste, Juha (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Nisäkkäät 1, s. 293. Espoo: Weilin+Göös, 1998. ISBN 951-35-6493-2.