Fidel V. Ramos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fidel V. Ramos
Ramos vuonna 1998 vierailulla Yhdysvaltain Pentagonissa.
Ramos vuonna 1998 vierailulla Yhdysvaltain Pentagonissa.
Filippiinien 12. presidentti
1992-1998
Edeltäjä Corazón Aquino
Seuraaja Joseph Estrada
Henkilötiedot
Syntynyt18. maaliskuuta 1928
Lingayen, Pangasinan
Kuollut31. heinäkuuta 2022 (94 vuotta)
Makati, Metro Manila
Ammatti poliitikko
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.rpdev.org

Fidel Valdez Ramos (18. maaliskuuta 192831. heinäkuuta 2022[1]) oli filippiiniläinen sotilas ja poliitikko.[2] Häntä pidetään sotasankarina vuoden 1986 vallankumouksesta, joka syrjäytti Ferdinand Marcosin. Hänestä tuli maan 12. presidentti 30. kesäkuuta 1992 Corazón Aquinon jälkeen. Vuonna 1998 häntä seurasi Joseph Estrada.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramos syntyi 1928 Lingayenissa, Pangasinanissa. Hän on YK-diplomaatin poika ja Ferdinand Marcosin pikkuserkku. Hän valmistui 1950 West Pointin sotilasakatemiasta Yhdysvalloissa ja seuraavana vuonna Illinoisin yliopistosta insinööriksi. Hän taisteli yhdysvaltalaisjoukkojen mukana Korean sodassa ja komensi filippiiniläisjoukkoja Vietnamissa.[2] Vuonna 1980 hän suoritti kauppatieteiden tutkinnon Ateneo de Manilan yliopistosta.[3]

Ramos palveli Marcosia yli 20 vuotta poliisijoukkojen komentajana ja luotettuna avustajana. Kun Marcosin valta oli romahtamassa, Ramos siirtyi Aquinon puolelle, joka käänsi tasapainon hänen puolelleen. Aquinon noustua valtaan, hän nimitti Ramosin armeijan esikuntapäälliköksi ja myöhemmin puolustusministeriksi. Hänen on sanottu torjuneen seitsemän vallankaappausyritystä uutta hallitusta vastaan.

Ramos on naimisissa ja hänellä on viisi lasta. Ramos on saanut useita mitaleja sotilasuransa aikana, ml. U.S. Military Academy Distinguished Award, Yhdysvaltain ja Ranskan kunnialegioonan jäsenyyden.

Joulukuussa 1991 Ramos julisti presidenttiehdokkuutensa. Hän voitti vaalit niukasti 11. toukokuuta 1992 senaattori Miriam Defensor-Santiagoa vastaan. Näin hänestä tuli maan kolmas ilokanopresidentti ja ensimmäinen metodisti.

Ramosin kuusivuotiskautta kiitetään taloudellisesta kasvusta ja poliittisen vallan vakiintumisesta maassa, huolimatta kommunistien kansannousuista, islamilaisesta separatistiliikkeestä Mindanaossa ja vuoden 1997 Aasian talouskriisistä. Ramos sai viimein solmittua rauhansopimuksen Filippiinien ja Moron kansallisen vapautusrintaman kanssa 1996.[2]

Ramos aloitti talousuudistukset, rohkaisi yritteliäisyyttä ja ulkomaisia sijoituksia ja vähensi korruptiota.[2] Häntä kuitenkin syytettiin miljoonien kavalluksista PEA-Amarin jutussa ja Filippiinien maailmannäyttelyn yhteydessä.[4][5]

Kautensa lopussa Ramos alkoi puhua perustuslain muutoksesta saadakseen pysyä virassaan vielä toisen kauden. Laajat protestit pakottivat hänet luopumaan aikeesta ja Joseph Estrada seurasi häntä presidenttinä 1998. Virkakautensakin jälkeen Ramos on vieläkin yksi vaikutusvaltaisemmista poliitikoista Filippiineillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. New York Times: Fidel V. Ramos, Philippine President Who Broke With Marcos, Dies at 94
  2. a b c d Fidel Ramos Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.10.2013.
  3. JHonorary awards: His Excellency Fidel Valdez Ramos Sydney University. Viitattu 24.10.2013.
  4. Grandmother of all scams 1998. PCIJ. Arkistoitu 25.10.2013. Viitattu 24.10.2013.
  5. ‘The people are tired of constant political bickering’ PCIJ. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 24.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]