Fernando Sabino
Fernando Sabino (12. lokakuuta 1923 Belo Horizonte, Minas Gerais, Brasilia – 11. lokakuuta 2004 Rio de Janeiro) oli kirjailija ja toimittaja.[1]
Sabino muutti kaksikymmentävuotiaana kotikaupungistaan Rio de Janeiroon. Hän on kirjoittanut 50 kirjaa ja runsaasti novelleja ja esseitä. Hänen esikoisteoksensa ilmestyi 1941, kun hän oli 18-vuotias. Hän nousi kotimaiseen ja kansainväliseen maineeseen 1956 romaanillaan O Encontro Marcado, joka kertoo kolmesta ystävyksestä sisämaan kaupungissa Belo Horizontessa. Sabino käytti kirjassa omia elämänvaiheitaan. Kaupallisia menestyksiä olivat myös hänen teoksensa O Grande Mentecapto ja A Homem Nu, joiden pohjalta on tehty elokuvat.[1]
Sabino piti ystävyyttä elämän tärkeimpiin kuuluvana asiana. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat muun muassa Hélio Pellegrino, Otto Lara Resende, Paulo Mendes Campos, Rubem Braga, Clarice Lispector, Vinícius de Moraes, Carlos Drummond de Andrade, Mário de Andrade ja Manuel Bandeira.[1]
Elämänsä kymmenen viimeistä vuotta Sabino piti etäisyyttä viestimiin. Monet läheiset ystävät olivat kuolleet ennen häntä. Hänelle todettiin syöpä, ja siitä kahden vuoden kuluttua hän kuoli syntymäpäiväänsä edeltävänä päivänä kotonaan Rio de Janeirossa.[1]
Teokset (valikoima)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Os grilos não cantam mais (1941, Pongetti)]
- A marca (1944, José Olympio)
- A cidade vazia (1950, O Cruzeiro)
- A vida real (1952, Editora A Noite)
- O encontro marcado (1956, Civilização Brasileira)
- O homem nu (1960, Editora do Autor)
- A mulher do vizinho (1962, Editora do Autor)
- A companheira de viagem (1965, Editora do Autor)
- A inglesa deslumbrada (1967, Sabiá)
- Gente (1975, Record)
- Deixa o Alfredo falar! (1976, Record)
- O Encontro das Águas (1977, Record)
- O grande mentecapto (1979, Record)
- A falta que ela me faz (1980, Record)
- O menino no espelho (1982, Record)
- O Gato Sou Eu (1983, Record)
- Macacos me mordam (1984, Record)
- A vitória da infância (1984, Editora Nacional)
- A faca de dois Gumes (1985, Record)
- O Pintor que pintou o sete (1987, Berlendis & Vertecchia)
- Martini Seco (1987, Ática)
- O tabuleiro das damas (1988, Record)
- De cabeça para baixo (1989, Record)
- A volta por cima (1990, Record)
- Zélia, uma paixão (1991, Record)
- O bom ladrão (1992, Ática)
- Aqui estamos todos nus (1993, Record)
- Os restos mortais (1993, Ática)
- A nudez da verdade (1994, Ática)
- Com a graça de Deus (1995, Record)
- O outro gume da faca (1996, Ática)
- Um corpo de mulher (1997, Ática)
- O homem feito (1998, Ática)
- Amor de Capitu (1998, Ática)
- No fim dá certo (1998, Record)
- A chave do enigma (1999, Record)
- O galo músico (1999, Record)
- Cara ou coroa? (2000, Ática)
- Duas novelas de amor (2000, Ática)
- Livro aberto - Páginas soltas ao longo do tempo (2001, Record)
- Cartas perto do coração - correspondência com Clarice Lispector (2001, Record)
- Cartas na mesa - correspondência com Paulo Mendes Campos, Otto Lara Resende e Hélio Pellegrino (2002. Record)
- Os caçadores de mentira (2003, Rocco)
- Os movimentos simulados (2004, Record)
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Crônica da Cidade Amada (1964) (kertomus) (osaIniciada a Peleja)
- Homem Nu, O (1968 and 1997) (kertomus, käsikirjoitus)
- Faca de Dois Gumes (1989) (kirja)
- Grande Mentecapto, O (1989) (romaani)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Fernando Sabino www.goodreads.com. Viitattu 15.7.2023.
| ||||||||||||||
