Felix Salten

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Felix Salten
Siegmund Salzmann
Felix Salten vuonna 1910. (Kuva Ferdinand Schmutzer.)
Felix Salten vuonna 1910. (Kuva Ferdinand Schmutzer.)
Henkilötiedot
Syntynyt6. syyskuuta 1869
Pest, Itävalta-Unkari
Kuollut8. lokakuuta 1945
Zürich, Sveitsi
Ammatti toimittaja, kirjailija
Puoliso Ottilie Metzel
Lapset Paul (1903–1937)
Anna Katharina (1904–1977)
Uskonnollinen kanta juutalaisuus
Kirjailija
SalanimiFerdinand Stollberg
Äidinkielisaksa
Tyylilajit impressionismi
Kirjallinen suuntausNuorwieniläiset
Esikoisteos Der Hinterbliebene (1900)
Pääteokset Bambi: Tarina metsästä (1923)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Wiener Bürgerrecht (1931)

Muuta tietoa

Itävallan Pen-liiton puheenjohtaja 1927–1933.

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Felix Salten (vuoteen 1911 Siegmund Salzmann; 6. syyskuuta 1869 Pest, Itävalta-Unkari – 8. lokakuuta 1945[1] Zürich, Sveitsi) oli unkarilaissyntyinen itävaltalainen kirjailija ja toimittaja, joka muistetaan erityisesti teoksestaan Bambi: Tarina metsästä.[2]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Felix Saltenin isä oli unkarinjuutalainen insinööri.[2] Salten syntyi Pestissä (nykyinen Budapest), mutta perhe muutti Wieniin neljä viikkoa hänen syntymänsä jälkeen. Perhe asui Alsergrundissa ja Währingissä. Siegmund keskeytti koulunkäynnin 16-vuotiaana ja meni töihin vakuutusyhtiöön. Hänen ensimmäinen tekstinsä julkaistiin vuoden 1889 alussa, ja ensimmäinen novellikokoelma Der Hinterbliebene julkaistiin 1900. Tällöin hän käytti jo salanimeä Felix Salten. Hän tutustui Wienin kirjallisiin piireihin, ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat muiden muassa Arthur Schnitzler, Hugo von Hofmannsthal, Richard Beer-Hofmann, Hermann Bahr ja alussa myös Karl Kraus[2]; he muodostivat niin kutsutun nuorwieniläisen ryhmittymän (saks. Jung-Wien). Uransa alussa Salten julkaisi novelleja, jotka hyödyntävät symbolismin ja impressionismin keinovaroja mutta joissa näkyy myös naturalistisen koulukunnan vaikutusta.[3]

Vuonna 1894 Salten alkoi työskennellä Wiener Allgemeine Zeitung -lehden teatteriarvostelijana ja siirtyi vuonna 1902 Die Zeit -lehteen.[2] Hän sai kuuluisuutta kirjoituksista, joissa hän selosti hovin skandaaleja. Hänen oletetaan myös julkaisseen anonyymisti kiistanalaisen eroottisen romaanin Josefine Mutzenbacher eli Wieniläisen ilotytön tarina (1906).[4]

Salten avioitui vuonna 1902 näyttelijä Ottilie Metzelin (1868–1942) kanssa. Perheeseen syntyi kaksi lasta: Paul (1903–1937) ja Anna Katharina (1904–1977).

Lehtiartikkeleita, erityisesti niin kutsuttuja följetongeja, Salten kirjoitti elämänsä aikana noin 3 000 kappaletta[5]. Lisäksi hän kirjoitti romaaneja, novelleja, esseitä, näytelmiä, librettoja ja elokuvakäsikirjoituksia (muun muassa Mihin rakkaus johtaa [1924]).[6]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Salten kirjoitti isänmaallisia tekstejä. Hän suhtautui sotaan ensin innostuneesti, mutta vuonna 1917 hän alkoi pitää sotaa katastrofina.

1920-luvulla Salten työskenteli Neue Freie Presse -lehdessä vaikutusvaltaisena kolumnistina ja julkaisi muutamia menestysromaaneja. Vuonna 1923 ilmestyi kaksi eläinaineista romaania: Koiramme Firenzessä ja Bambi: Tarina metsästä. Merkittäviin teoksiin kuuluvat myös Palestiinan-matkakirja Uusia uurtajia vanhassa maassa (1925) ja Yhdysvaltain-matkakirja Amerikka viidessä minuutissa (1931), jotka ilmestyivät ensin Wiener Allgemeine Zeitungissa ja Neue Freie Pressessä följetongien sarjoina.

Vuosina 1927–1933 Salten toimi Itävallan Pen-liiton puheenjohtajana.[2] Hänen kirjansa kiellettiin natsi-Saksassa vuonna 1935. Kun Itävalta oli liitetty Saksaan, Salten välttyi vainolta kansainvälisen maineensa vuoksi. Hänen tyttärensä asui Sveitsissä ja järjesti vanhemmilleen oleskeluluvan vuonna 1939. Salten vietti viimeiset vuotensa Sveitsissä rahavaikeuksien piinaamana. Oleskeluluvan ehtoihin kuului, ettei hän saanut työskennellä toimittajana, ja hänen sveitsiläinen kustantajansa oli kiinnostunut julkaisemaan ainoastaan eläintarinoita (muun muassa jatko-osa Bambis Kinder).[7] Salten ei saanut taloudellista hyötyä Walt Disneyn Bambi-elokuvan menestyksestä. Myös Disney-elokuvat Perri (1957) ja Koiruutta kerrakseen (1959) perustuvat Saltenin teoksiin.[8]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Philipp Arlen kuvitti useita Saltenin eläin­tarinoita. Sota­romaani Renni der Retter ilmestyi saksaksi 1941, mutta englannin­kielinen käännös julkaistiin jo 1940.

Saksaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Der Hinterbliebene: Kurze Novellen (1900)
  • Der Gemeine (1901)
  • Gustav Klimt: Gelegentliche Anmerkungen (1903)
  • Der Schrei der Liebe: Novelle (1905)
  • Herr Wenzel auf Rehberg und sein Knecht Kaspar Dinckel (1907)
  • Das österreichische Antlitz: Essays (1909)
  • Olga Frohgemuth: Erzählung (1910)
  • Wurstelprater: Ein Schlüsseltext zur Wiener Moderne (1911)
  • Kaiser Max der letzte Ritter (1912)
  • Kinder der Freude: Drei Einakter (1917)
  • Bambi: Eine Lebensgeschichte aus dem Walde (1923)
  • Der Hund von Florenz (1923)
  • Bob und Baby (1925) – kuvittanut Anna Katharina Salten
  • Neue Menschen auf alter Erde: Eine Palästinafahrt (1925)
  • Martin Overbeck: Der Roman eines reichen jungen Mannes (1927)
  • Gesammelte Werke in Einzelausgaben I–VI (1928–1932)
  • Fünfzehn Hasen: Schicksale in Wald und Feld (1929)
  • Fünf Minuten Amerika (1931)
  • Freunde aus aller Welt: Roman eines zoologischen Gartens (1931)
  • Florian: Das Pferd des Kaisers (1933)
  • Die Jugend des Eichhörnchens Perri (1938/1942)
  • Bambis Kinder: Eine Familie im Walde (1939/1940)
  • Renni der Retter: Das Leben eines Kriegshundes (1940/1941)
  • Djibi das Kätzchen (1945)

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Joissakin lähteissä ilmoitetaan virheellisesti kuolinvuodeksi 1947.
  2. ↑ a b c d e Stiassny-Baumgartner, Ilse: ”Salten, Felix.” Österreichisches Biographisches Lexikon 1815–1950, Band 9, s. 394–395. Verlag der Österreichischen Akademie der Wissenschaften, Wien 1988. ISBN 3-7001-1483-4. (saksaksi)
  3. ↑ Müller-Richter, Klaus: ”Voll Aufmerksamkeit für ihren Gang...: Felix Saltens Graphologie urbaner Bewegungen in den frühen Novellen (1893–1911)”, Felix Salten: Schriftsteller – Journalist – Exilant, s. 73. Katalog zur gleichnamigen Ausstellung im Jüdischen Museum der Stadt Wien vom 5. Dezember 2006 bis 18. März 2007. Herausgegeben von Siegfried Mattl und Werner Michael Schwarz. Wien: Holzhausen Verlag, 2006. ISBN 978-3-85493-128-7. (saksaksi)
  4. ↑ Liebrand, Claudia: ”Josefine Mutzenbacher: Die Komödie der Sexualität”, Felix Salten: Schriftsteller – Journalist – Exilant, s. 87–93. Katalog zur gleichnamigen Ausstellung im Jüdischen Museum der Stadt Wien vom 5. Dezember 2006 bis 18. März 2007. Herausgegeben von Siegfried Mattl und Werner Michael Schwarz. Wien: Holzhausen Verlag, 2006. ISBN 978-3-85493-128-7. (saksaksi)
    Josephine: Wieniläisen ilotytön oma kuvaus lapsuudestaan 1–2. Suomennos N. Erola. Borås: Amber förlag, 1966–1967.
    Josefine Mutzenbacher: Wieniläisen ilotytön tarina 1. (Josefine Mutzenbacher oder Die Geschichte einer Wienerischen Dirne von ihr selbst erzählt, 1906.) Suomentanut Risto Lehmusoksa. Suomennos englanninkielisestä laitoksesta Oh! Oh! Josephine: Volume 1. Erotica 11. Jyväskylä: Gummerus, 1975. ISBN 951-20-1018-6.
    Josefine Mutzenbacher eli wieniläisen porton tarina omin sanoin kerrottuna. Kuvitettu. Suomentanut Ilona J. Hämäläinen-Bauer. Jälkisanat C.-M. Edenborg. Helsinki: Books on Demand, 2019. ISBN 978-952-80-0778-4.
  5. ↑ Ehness, Jürgen: Felix Saltens erzählerisches Werk: Beschreibung und Deutung, s. 29. Frankfurt am Main: Peter Lang, 2002. ISBN 3-631-38178-6. (saksaksi)
  6. ↑ Komödianten Elonet.
  7. ↑ Ehness (2002), s. 39–40.
  8. ↑ Eddy, Beverley Driver: ”The Disney Transformations”, Felix Salten: Man of Many Faces, s. 309–324. Riverside, California: Ariadne Press, 2010. ISBN 978-1-57241-169-2. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Atze, Marcel (toim.): Im Schatten von Bambi: Felix Salten entdeckt die Wiener Moderne. Salzburg–Wien: Residenz Verlag, 2020. ISBN 978-3-7017-3520-4.
  • Eddy, Beverley Driver: Felix Salten: Man of Many Faces. Riverside, California: Ariadne Press, 2010. ISBN 978-1-57241-169-2. (englanniksi)
  • Ehneß, Jürgen: Felix Saltens erzählerisches Werk: Beschreibung und Deutung. Diss. Regensburger Beiträge zur deutschen Sprach- und Literaturwissenschaft, B:81. Bern: Lang, 2002. ISSN 0721-3301. ISBN 3-631-38178-6. (saksaksi)
  • Gottstein, Michael: Felix Salten (1869–1945): Ein Schriftsteller der Wiener Moderne. Würzburg: Ergon, 2007. ISBN 978-3-89913-585-5. (saksaksi)
  • Mattl, Siegfried – Schwarz, Werner Michael (toim.): Felix Salten: Schriftsteller – Journalist – Exilant. Katalog zur gleichnamigen Ausstellung im Jüdischen Museum der Stadt Wien vom 5. Dezember 2006 bis 18. März 2007. Wien: Holzhausen, 2006. ISBN 3-85493-128-X. (saksaksi)
  • Pfoser, Alfred: ”Der Schmock funèbre: Die Kriegsfeuilletons des Felix Salten”, Kulturmanöver: Das k.u.k. Kriegspressequartier und die Mobilisierung von Wort und Bild, s. 111–126. Budapester Studien zur Literaturwissenschaft, 18. Herausgegeben von Sema Colpan, Amália Kerekes, Siegfried Mattl und Magdolna Orosz. Frankfurt a.M.: Peter Lang, 2015. ISSN 1617-903X . ISBN 978-3-631-65616-7. (saksaksi)
  • Pouh, Liselotte: Wiener Literatur und Psychoanalyse: Felix Dörmann, Jakob Julius David und Felix Salten. Diss. Frankfurt am Main: Peter Lang, 1997. ISBN 3-631-31445-0. (saksaksi)
  • Seibert, Ernst – Blumesberger, Susanne (toim.): Felix Salten – der unbekannte Bekannte. Kinder- und Jugendliteraturforschung in Österreich, 8. Wien: Edition Praesens, 2006. ISBN 3-7069-0368-7. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Felix Salten.
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Felix_Salten&oldid=21340735”