Punajalkahaukka
| Punajalkahaukka | |
|---|---|
 Naaras. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Jalohaukkalinnut Falconiformes |
| Heimo: | Jalohaukat Falconidae |
| Suku: | Jalohaukat Falco |
| Laji: | vespertinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Falco vespertinus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Punajalkahaukka (Falco vespertinus) on itäeurooppalainen petolintu, joka joskus harhautuu länteen. Suomessa punajalkahaukkoja tavataan vuosittain pääosin toukokuussa ja elo-syyskuussa. Joinain vuosina tapahtuu voimakkaita invaasioita, jolloin lintuja voi harhautua Suomeen kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä. Ennätysmäinen syksy oli vuonna 2022, jolloin lintuja havaittiin parhaimmillaan jopa yli kahdenkymmenen yksilön parvina.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pituus 28-34 cm, siipien kärkiväli 65-75 cm. Muistuttaa muodoltaan muita pieniä jalohaukkoja, kuten nuolihaukkaa ja tuulihaukkaa. Siivet ovat pitkähköt ja pyöreäpäiset, pyrstö pitkä. Ei yhtä jäntevän ja voimakkaan oloinen kuin nuolihaukka. Vanha koiras on kokonaan tummanharmaa, mutta jalat ja alaperä ovat tummanpunaiset. Käsisiiven yläpuoli erottuu hyvässä valossa vaaleamman hopeanharmaana. Naaras on alta selkeän oranssi, päältä ruskean. Silmillä on "rosvonaamari" ja päälaki on vaalea, vrt. nuolihaukka. Nuori lintu muistuttaa paljon nuorta nuolihaukkaa, mutta pyrstösulat ovat poikittaisviiruiset, päälaki ja niska vaaleat, naamakuviot erilaiset ja yläpuoli on ruskeampi.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Punajalkahaukka pesii Itä-Euroopassa ja Aasiassa ja talvehtii Afrikassa. Elää aroilla ja muilla avomailla, soilla ja viljelysalueilla. Muuttoaikoina se levähtää viljelysseuduilla. Suomessa punajalkahaukka on pääasiassa loppukeväisin ja alkusyksyisin havaittava harhailija. Lajista on myös varmistettuja pesintöjä. Valtaosa vajaasta kymmenestä pesinnästä ovat vanhempia havaintoja 1800-luvun lopulta 1950-luvulle, ja ne sijoittuvat etenkin maan keskiosiin. Tuorein pesimähavainto, ja samalla ensimmäinen sitten 1950-luvun, tehtiin 2003 Limingassa, missä punajalkahaukka pesi onnistuneesti suoympäristössä.[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syö pääosin isoja hyönteisiä ja joskus pikkunisäkkäitä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Falco vespertinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Suomessa havaittu ennätysmäärä harvinaisia punajalkahaukkoja BirdLife Suomi. Viitattu 18.5.2024.
- ↑ Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 18.5.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Punajalkahaukka Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Punajalkahaukka (Falco vespertinus)
- ITIS: Falco vespertinus (englanniksi)