Fair use
Fair use on Yhdysvaltojen tekijänoikeuslainsäädännössä määritelty käsite, jonka perusteella voi poikkeustapauksissa käyttää tekijänoikeuden muuten suojaamaa materiaalia. Tilannetta pitää tarkastella kokonaisuutena: saako tiettyjä osia tietystä teoksesta käyttää tietyssä tilanteessa.[1]
Yhdysvaltain Fair use on osa kopiointioikeuksien tärkeimpiä rajoituksia. Säädös on kehittynyt useiden oikeustapausten päätösten tuloksena. Artikla 107:ssa luetellaan kohtuullisen ("fair") käytön tarkoituksia, kuten kritiikki, kommentti, uutisraportointi, opetus, opinnäyte ja tutkimus. Artiklassa mainitaan neljä tekijää, joiden mukaan kohtuukäyttöä määritellään:
- Käytön tarkoitus ja luonne, onko käyttö esimerkiksi luonteeltaan kaupallista tai voittoa tavoittelematonta koulutusta
- Kopioitavan teoksen luonne
- Käytetyn osan määrä ja oleellisuus suhteessa tekijänoikeuden alaiseen teokseen kokonaisuutena
- Käytön vaikutus potentiaaliseen markkinaan tai tekijänoikeuden alaisen teoksen arvoon
Yhdysvaltain tekijänoikeustoimiston mukaan ero kohtuullisen käytön ja sen loukkauksen välillä saattaa olla epäselvä ja sen määrittely vaikeaa.[2]
Suomen lainsäädäntö ei tunne tätä kohtuullisen käytön periaatetta. Sen sijaan Suomessa tunnetaan sitaattioikeus, yksityiskäyttöoikeus sekä erityisesti opetukseen liittyviä poikkeussääntöjä (kuten teosten esittämisoikeus opetuksessa).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Korpela J: Tekijänoikeuden rajoitusten tulkinnasta Datatekniikka ja viestintä 2002
- ↑ Fair use Copyright. 2009. U.S. Copyright Office. Viitattu 3.1.2012. (englanniksi)
