Faddei Bulgarin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Faddei Bulgarin.

Faddei Venediktovitš Bulgarin (ven. Фадде́й Венеди́ктович Булга́рин, puolaksi Jan Tadeusz Bułharyn; 5. heinäkuuta (J: 24. kesäkuuta) 1789 Minskin lääni – 13. syyskuuta (J: 1. syyskuuta) 1859 Tarton lähellä) oli puolalaissyntyinen venäläinen lehtimies ja kirjailija.

Faddei Bulgarinin isä oli puolalainen aatelinen,[1] joka venäläisen kenraali Voronovin murhan takia karkotettiin vuonna 1794 Siperiaan. Äiti toi pojan Pietariin kadettikouluun,[2] josta tämä valmistui vuonna 1806. Bulgarin osallistui vuosina 1806–1807 ranskalaisten ja vuosina 1808–1809 ruotsalaisten vastaisiin sotatoimiin. Vuonna 1811 hänet erotettiin armeijasta, minkä jälkeen hän liittyi Ranskan puolalaiseen legioonaan, osallistui Espanjan sotaan ja Napoleonin sotaretkeen Venäjälle.[3]

Vuonna 1819 Bulgarin liittyi Vilnan puolalaiseen kirjallisuusseuraan ja saavutti mainetta puolalaisessa lehdistössä julkaisemillaan teoksilla.[3] Samana vuonna hän muutti Pietariin, jossa julkaisi Nikolai Gretšin kanssa Severnyi arhiv (1822–1828) ja Syn otetšestva (1825–1839) -aikakauslehtiä sekä Venäjän ensimmäistä kirjallispoliittista sanomalehteä Severnaja ptšela. Dekabristikapinan jälkeen vuonna 1825 Bulgarinista tuli jyrkkä tsaarinvallan kannattaja.[4] Hän laati hallitukselle ehdotuksia vapaamielisyyden kitkemiseksi Venäjältä, teki yhteistyötä poliittisen poliisin kanssa, kirjoitti ilmiantoja kilpailijoistaan ja kävi katkeraa kamppailua Aleksandr Puškinia ja tämän lähipiiriä sekä realistisen suuntauksen edustajia vastaan. Bulgarinin huonosta maineesta huolimatta hänen lehtensä ja tapainkuvauksensa olivat aikanaan suosittuja suuren yleisön keskuudessa. Hän oli myös ensimmäisiä venäläisiä romaanikirjailijoita.[3]

Bulgarin kertoo osallistumisestaan Suomen sotaan vuonna 1848 julkaisemassaan muistelmateoksessa Vospominanija.[5] Vuonna 1838 hän kävi uudestaan Suomessa. Matkakertomuksessaan hän kuvaa suomalaisia uskollisiksi keisarin alamaisiksi ja ylistää maassa Venäjän vallan aikana tapahtunutta kehitystä.[6] Vuonna 1840 Bulgarin osallistui Helsingin yliopiston 200-vuotisjuhlallisuuksiin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 4, s. 105. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1971.
  2. Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom). Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  3. a b c Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar Viitattu 2.4.2010. (venäjäksi)
  4. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 102–103. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  5. Kiparsky, V.: Suomi Venäjän kirjallisuudessa, s. 34. Helsinki: Oy Suomen kirja, 1945.
  6. Kiparsky, V.: Suomi Venäjän kirjallisuudessa, s. 44, 72–73. Helsinki: Oy Suomen kirja, 1945.
  7. Kiparsky, V.: Suomi Venäjän kirjallisuudessa, s. 74. Helsinki: Oy Suomen kirja, 1945.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]