FS Dunkerque (1935)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dunkerque
Dunkerque
Dunkerque
Ensign of France.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Arsenal de Brest
Kölinlasku 24. joulukuuta 1932
Laskettu vesille 2. lokakuuta 1935
Palveluskäyttöön 1. toukokuuta 1937
Palveluskäytöstä miehistönsä upotettama 27. marraskuuta 1942 Toulonissa
Tekniset tiedot
Uppouma 26 500 t
30 750 t (normaali)
35 500 t (maksimi)
Pituus 215,14 m
Leveys 31,10 m
Syväys 8,57 m (normaali)
9,71 m (maksimi)
Koneteho 135 585 shp
Nopeus 31 solmua
Miehistöä 81 upseeria ja 1 300 miestä
Aseistus 8 × 330 mm/52 Modèle 1931 -tykkiä neliputkisina Mle 1932 -asennuksena
16 × 130 mm/L45 Mle 1932 -tykkiä kolmena neliputkisina ja kahtena kaksiputkisena Mle 1932 -asennuksena
10 × 37 mm/L50 Mle 1933 -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
32 × 13,2 mm Mle 1929 Hotchkiss -konekivääriä nelipiippuisina asennuksina
3 × Loire 130 -lentokonetta

Dunkerque oli Ranskan laivaston Dunkerque-luokan nopea taistelulaiva (toisinaan luokiteltu taisteluristeilijäksi) toisessa maailmansodassa.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dunkerque aloitti 18. huhtikuuta 1936 koeajot, vaikka aluksen kansirakenteet eivät olleetkaan aivan valmiit. Aluksen kevyt ilmatorjunta-aseistus oli myös asentamatta. Toukokuussa alus saavutti 30,57 solmun nopeuden, jonka saavuttamiseksi aluksen moottorit tuottivat 114 050 hevosvoimaa kahdeksan tuntia yhtäjaksoisesti. Kahden tunnin kokeessa alus saavutti 31,06 solmun nopeuden.[1]

Dunkerque oli telakalla 15. elokuuta – 14. lokakuuta 1937, jolloin alukselle lisättiin 120 millimetrin valonheittimiä seitsemään sekä kuusi neliputkista Hotchkissin 13,2 millimetrin ilmatorjuntatykkiä asennettiin yläkannelle.[2]

Aluksen koeajot jatkuivat vuoden 1937 loppuun, vaikka se edustikin toukokuussa 1937 Ranskan laivastoa Yrjö VI:n kruunajaisiin liittyneessä laivastonäyttelyssä. Tämän jälkeen alus oli esillä Ranskan laivaston laivastonäyttelyssä Ile de Seinessä.[1]

Dunkerque purjehti 20. tammikuuta 1938 Antilleille, jossa se vieraili muun muassa Fort de Francessa kuun lopulla. Alus jatkoi matkaansa Senegaliin, jossa se vieraili 25. helmikuuta Dakarissa. Se palasi 6. maaliskuuta kotimaahansa.[1]

Dunkerque oli telakalla 12. maaliskuuta – 2. toukokuuta, jolloin savuhormeihin asennettiin hatut, aluksen kaikki 37 millimetrin Model 1925 -tykit poistettiin sekä kaksi Hotckissin neliputkista 13,2 millimetrin ilmatorjuntatykkiä asennettiin kansirakenteisiin savuhormin taakse.[2]

Dunkerque otettiin palveluskäyttöön 1. syyskuuta kotisatamanaan Brest, jossa se määrättiin Atlantin laivueen lippulaivaksi. Alus oli 29. marraskuuta alkaen huollettavana telakalla Brestissä, jossa alukselle asennettiin neljä 37 millimetrin Model 1937 -tykkiä sekä muutettiin komentosillan rakenteita niin, että mahdollistettiin kahden neliputkisen 13,2 millimetrin asentaminen asehyllyille. Tykeistä kaksi asennettiin yläkannelle tykkitorni No2:n sivuille ja kaksi muuta savuhormin etupuolelle. Dunkerque palasi palvelukseen 27. helmikuuta 1939.[2][1]

Dunkerque otti osaa sudeettikriisin aikana Atlantin laivueen syöksyyn Azoreille, mikä oli määrätty risteilijä Jeanne d’Arcin Antilleilta paluun varmistamiseksi. Saksan laivaston taskutaistelulaivojen toiminta-alue oli saman aikaisesti Espanjan rannikon edusta. Merelle lähetetty laivasto-osasto purjehti 23. toukokuuta Englantiin vieraillen Liverpoolissa, Obanissa, Scapa Flowssa ja Rosythissa, mistä ne palasivat 21. kesäkuuta Brestiin.[1]

Dunkerquelle asennettiin kesällä 1939 viides 37 millimetrin kaksiputkinen Model 1933 -tykki pyöreään torniin päämaston taakse.[2]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan puhjettua Brestiin sijoitettu laivasto-osasto etsi 2.–6. syyskuuta mereltä saksalaisia saarronmurtajia ja lokakuussa alukset suojasivat Atlantin saattueita.[1]

Dunkerque purjehti 25. marraskuuta – 3. joulukuuta yhdessä HMS Hoodin kanssa Islannin vesillä, kun Saksan laivaston taisteluristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau olivat taistelupurjehduksella Pohjois-Atlantilla. Alukset eivät kuitenkaan kohdanneet, mutta Dunkerque vaurioitui kovassa merenkäynnissä. Alus siirrettiin 3. joulukuuta telakalle Brestiin.[1]

Dunkerque kuljetti 11. joulukuuta yhdessä risteilijä Gloiren kanssa kultaa Kanadaan maksuksi asekaupoista. Alukset saapuivat 17. joulukuuta Halifaxiin ja paluumatkallaan ne suojasivat joukkojenkuljetussaattue TC2:ta Britteinsaarille. Alukset palasivat 30. joulukuuta Brestiin.[1]

Dunkerque oli 4. tammikuuta – 6. helmikuuta 1940 telakalla Brestissä, jonka jälkeen alus oli koeajoissa sataman alueella sekä harjoituksissa lähivesillä. Alukselta poistettiin huollon yhteydessä 47 millimetrin kunnialaukauskanuunat sekä 12 metrin etäisyysmittari vaihdettiin 15 metriseen. Italian toimet pakottivat laivasto-osaston siirtämisen Mers-el-Kebiriin 2. huhtikuuta. Laivasto-osasto, johon kuuluivat taisteluristeilijät Dunkerque ja Strasbourg, 4. risteilijäviirikön alukset, viisi suurta hävittäjää, saapui 5. huhtikuuta määränpäähänsä.[1][2]

Osasto palasi kuitenkin jo 12. huhtikuuta Brestiin Norjan kiristyneen tilanteen vuoksi. Italian uhkaava käytös kuitenkin pakotti palauttamaan osaston Mers-el-Kebiriin, jonne se saapui 27. huhtikuuta.[1]

Taisteluristeilijät Dunkerque ja Strasbourg tekivät 9.–10. toukokuuta ja 12.–13. kesäkuuta taistelupurjehdukset Välimerelle oletettuja akselivaltojen aluksia vastaan.[1]

Ranska antautui Saksalle, jolloin Britannian kuninkaallinen laivasto iski 22. kesäkuuta Ranskan laivastotukikohtiin operaatio Catapultissa. Dunkerque oli tällöin edelleen Mers-el-Kebirissä. Hyökkäyksessä Dunkerqueen osui juuri liikkeelle lähtiessä 13 tuuman tykkitorni No 2:n katolle HMS Hoodin kranaatti, joka tuhosi oikean puoleisen tykkiparin. Seuraava kranaatti osui hangaarin ja kolmas läpäisi vasemman kyljen panssarivyön räjähtäen syvällä laivan uumenissa.[3]

Viimeinen kranaatti tuhosi laitimmaisen turbiinihuoneen aiheuttaen suurta tuhoa räjäyttäen 5,1 tuuman tykkitorni No3:n lataushuoneen. Alukseen osui vielä yksi kranaatti läpäisten kyljen ja sisätilat, kunnes päätyi kattilahuoneen 3.2 osastossa J yläpuolelle räjähtämättömänä.[4]

Osumien seurauksena aluksella oli runsaasti vaurioita ja se pyrki matalikolle. Seuraavana päivänä vaurioit tarkastettiin ja osa miehistöstä lähetettiin pois alukselta.[4]

Britit eivät kuitenkaan uskoneet aluksen vaurioiden vakavuuteen, vaan lähettivät 6. heinäkuuta tukialus HMS Ark Royalilta torpedokoneita tuhoamaan aluksen. Dunkerquen ympärillä ei ollut torpedoverkkoja. Aluksen oikeassa kyljessä ollut rahtialus Estereliin osui torpedoon tuhoten aluksen. Aluksen tuhoutuessa Dunkerque kärsi sirpalevaurioita. Aluksen vasemmassa kyljessä ollut rahtialus Terre Neuve räjähti, mikä aiheutti suuren reiän taisteluristeilijän kylkeen.[5]

Dunkerqueen osui kolmas torpedo, joka räjähti osastojen F ja G välissä. Aluksen runko repeytyi kahden osaston välistä lähes yläkannelle saakka. Kärsinyt alus kaatui, jolloin 210 miestä sai surmansa tai katosi.[6]

Dunkerque saatiin vesitiiviiksi 11. syyskuuta ja se kellui 27. syyskuuta. Aluksen koneiden tultua tilapäiskorjatuiksi se valmistautui palaamaan Touloniin telakalle. Aluksella syttyi kuitenkin 5. joulukuuta tulipalo, mikä aiheutti lisää viivytystä.[6]

Dunkerque suoritti koeajon huhtikuussa 1941, ja alus oli heinäkuussa valmis palaamaan Touloniin. Läntisen Välimeren tapahtumat kuitenkin pakottivat siirtämään aluksen purjehduksen. Alus viettikin loppuvuoden edelleen Mers-el-Kebirissä korjattavana.[6]

Dunkerquella syttyi 25. tammikuuta 1942 uusi tulipalo, mutta alus aloitti purjehduksensa 19. helmikuuta suuren suojueen mukana Touloniin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus siirrettiin 22. helmikuuta telakalle varsinaista korjausta varten. Sodan ajan rajalliset resurssut kuitenkin estivät aluksen korjaamisen ennen saksalaisten saapumista Touloniin 27. marraskuuta 1942.[6]

Dunkerquen miehistö räjäytti aluksen ja sytytti jäännökset palamaan. Italialaiset tarkastivat myöhemmin aluksen, mutta se todettiin korjauskelvottomaksi. Aluksen purkaminen aloitettiin välittömästi, mutta se oli edelleen kesken Italian irtautuessa sodasta syyskuussa 1943.[6]

Saksalaiset jatkoivat aluksen purkamista. Alus saatiin hylkynä poistettua telakalta kelluvana vuonna 1944, minkä jälkeen se hinattiin erääseen Toulonin lahteen.[6]

Hylky oli edelleen paikallaan 15. syyskuuta 1955, jolloin se nimettiin Q56:ksi. Hylky myytiin 30. syyskuuta 1958 paikalliselle romuttamolle 226 117 000 frangilla.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jordan, John & Dumas, Robert: French Battleships 1922–1956. Barnsley: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-034-5. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Whitley 1998, s. 50.
  2. a b c d e Whitley 1998, s. 49.
  3. Whitley 1998, s. 50–51.
  4. a b Whitley 1998, s. 51.
  5. Whitley 1998, s. 51–52.
  6. a b c d e f g Whitley 1998, s. 52.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]