Eurypterus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eurypterus
Fossiili: Myöhäissiluurikausi - Kivihiilikausi
428–311 Ma
[1]
Eurypterus-rekonstruktiokuva
Eurypterus-rekonstruktiokuva
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Meriskorpionit Eurypterida
Heimo: Eurypteridae
Suku: Eurypterus
DeKay, 1825
Levinneisyyskartta
Eurypteruksen fossiilien löytöpaikat[1]
Eurypteruksen fossiilien löytöpaikat[1]
Synonyymit

Baltoeurypterus Størmer, 1973

Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Eurypterus Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Eurypterus Commonsissa

Eurypterus on sukupuuttoon kuolleisiin meriskorpioneihin kuulunut niveljalkaisten suku. Sen fossiileja on löydetty Saksasta, Kanadasta, Norjasta, Venäjältä, Kiinasta, Britanniasta ja Yhdysvalloista. Suvun tyyppilaji on Eurypterus remipes, joka oli ensimmäinen löydetty eurypteridin fossiili. Yhteensä sukuun kuuluvia lajeja tunnetaan viisitoista.[1]

Eurypterus -suvun jäsenet olivat tavallisesti pituudeltaan 13–23 cm, mutta suurin löydetty yksilö oli 1,3 metriä pitkä. Niillä kaikilla oli melan muotoinen suuri uloke, jota ne käyttivät uimiseen. Suvun nimikin tarkoittaa ”leveää siipeä” tai ”leveää melaa”, viitaten uimajalkoihin, kreikan εὐρύς (eurús, leveä) ja πτερόν (pteron, siipi). Syömätavoiltaan ne olivat monipuolisia, yhtä hyvin saalistajia kuin raadonsyöjiä.[2][3]

Ensimmäisen tunnetun Eurypteruksen fossiilin löysi fossiilinkerääjä S. L. Mitchill vuonna 1818. Sen löytöpaikka oli Bertie Formation New Yorkista (läheltä Westmorelandia, Oneida County). Mitchill tulkitsi panssarin ulokkeet suusta ulos työntyviksi tuntosarviksi. Niinpä hän virheellisesti tunnisti fossiilin monnikalaksi suvusta Silurus. Eurypterus ymmärrettiin niveljalkaiseksi vuonna 1825. Lisää fossiileja löydettiin suurissa määrin New Yorkista 1800-luvulla, ja muualta itäisestä Euraasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Nykyään Eurypterus pysyy yhtenä tavallisimmin löydetyistä ja parhaimmin tunnetuista eurypteridien suvuista, käsittäen yli 95 prosenttia kaikista tunnetuista meriskorpionien fossiileista.[2][3][4]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Eurypterus (eurypterid) Fossilworks – Gateway to the Paleobiology Database. Viitattu 16.9.2017. (englanniksi)
  2. a b John R. Nudds & Paul Selden: Fossil ecosystems of North America: a guide to the sites and their extraordinary biotas, s. 74,78–82. Manson Publishing, 2008. ISBN 978-1-84076-088-0. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
  3. a b O. Erik Tetlie (2007). "Distribution and dispersal history of Eurypterida (Chelicerata)". Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology 252: 557–574. Elsevier. doi:10.1016/j.palaeo.2007.05.011. ISSN 0031-0182. Viitattu 20 toukokuuta 2011. 
  4. Eurypterida: Fossil Record University of California Museum of Paleontology. Viitattu 16.9.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.