Etelä-Sudanin sisällissota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelä-Sudanin sisällissota
Pakolaisleiri Waussa
Pakolaisleiri Waussa
Päivämäärä:

2013–

Paikka:

Etelä-Sudan

Lopputulos:

yhä käynnissä

Osapuolet

Hallituksen joukot

SPLM-IO
Nuerin valkoinen armeija
SSDM
NAS

Komentajat

Salva Kiir Mayardit

Riek Machar

Tappiot

380 000 ihmistä saanut surmansa

Etelä-Sudanin sisällissota on käynnissä oleva konflikti, jossa vastakkain ovat Etelä-Sudanin hallitus ja sitä vastustavat liikkeet. Sodassa hallitusta vastaan taistelevat SPLM-IO eli Sudanin kansan vapautusliike, Nuerin valkoinen armeija, Kansallinen pelastusrintama ja Etelä-Sudanin demokraattinen liike. Hallituksen puolella taistelevat Etelä-Sudan ja sitä tukevat YK, Uganda ja Etiopia.

Sota alkoi joulukuussa 2013, kun presidentti Salva Kiir Mayardit syytti varapresidentti Riek Macharia ja kymmentä muuta vallankaappausyrityksestä. Machar kielsi yrittäneensä vallankaappausta ja loikkasi SPLM-IO-liikkeen johtoon. Taistelut alkoivat aluksi Sudanin kansan vapautusliikkeen ja hallituksen välillä. Ugandalaisia joukkoja osallistui taisteluihin Etelä-Sudanin hallituksen puolelle sodan alettua. Myös YK:n rauhanturvaajia tuli alueelle vuonna 2014.

YK:n turvallisuusneuvosto asetti Etelä-Sudanin asevientikieltoon vasta heinäkuussa 2017.[1]

Etelä-Sudan ja sitä vastaan kapinoivat ovat solmineet useita aselepoja. Syyskuussa 2018 arvioitiin, että sodassa on kuollut ainakin 383 000 ihmistä.[2] Syyskuussa 2018 Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir ja kapinallisjohtaja Riek Machar allekirjoittivat historiallisen rauhansopimuksen Etiopiassa. Sopimus päätti virallisesti Etelä-Sudania viisi vuotta vaivanneen sisällissodan, joka oli vaatinut yli 300 000 kuolonuhria ja oli ajanut yli 3,5 miljoonaa ihmistä kodeistaan.[3]

Helmikuussa 2020 entinen kapinallisjohtaja Riek Machar vannoi virkavalansa Etelä-Sudanin ensimmäisenä varapresidenttinä sinetöiden kuusi vuotta aiemmin alkaneen sodan päättymisen. Samassa yhteydessä astui virkaansa myös kolme muuta varapresidenttiä, joista yksi oli maan "perustajaisän" John Garangin leski Rebecca Garang, Presidenttinä jatkoi maata sen itsenäistymisestä lähtien johtanut Salva Kiir. Uusi siirtymävaiheen yhtenäisyyshallitus aloitti myös toimintansa. Aikaisemmat sopimukset rauhasta olivat nopeasti kaatuneet. Vuonna 2011 itsenäistynyt Etelä-Sudan ajautui veriseen sisällissotaan sen jälkeen, kun presidentti Salva Kiir erotti joulukuussa 2013 Riek Macharin varapresidentin virasta. Etelä-Sudanin kaksi suurintra etnistä ryhmää dinkat ja nuerit alkoivat tämän jälkeeny hyökätä toisiaan vastaan. Sopimus siirtymävaiheen hallituksen luomisesta vuoden 2018 rauhansopimuksen mukaisesti oli aiemmin lykkääntynyt kahdesti ja helmikuu 2020 oli asetettu ehdoton takaraja.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.