Essi Kummu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Essi Kummu. (Kuva: Wilma Hurskainen 2015.)

Essi Kummu (s. 27. toukokuuta 1977 Kemi) on suomalainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Mania ilmestyi 2006.

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummu on kertonut alkaneensa kirjoittaa Maniaa vastapainoksi kovin vakavalle kirjallisuudenopiskelulle.[1] Leikkinä alkanut kirjoittamisprosessi tuotti vakavia asioita käsittelevän esikoisteoksen. Eräs teoksen tapahtumalinjoista on tragedia, jossa yksinhuoltajaäiti ampuu kolme miestä ja haavoittaa neljättä. Tämä tapahtuma sivuaa vuonna 1999 tapahtunutta Sanna Sillanpään ampumatapausta helsinkiläisellä ampumaradalla. Helsingin Sanomien kritiikissä [2] Antti Majander arvosteli tosipohjaisen tapahtuman linkittämistä kaunokirjallisuuteen mielikuvituksen köyhyytenä, kun taas Parnasson Kaisu Mikkola näki teoksessa syvällistä yhteiskunnallisuutta[3]:

"Pohjoispohjalainen esikoiskirjailija Essi Kummu (s. 1977) on nivonut Maniassaan yhteen Helsingin ampumaratamurhat ja Myyrmannin räjäytyksen. Hän haluaa näyttää suomalaisesta henkirikoksesta toisen puolen kuin sen, että suomalaiset päästävät päiviltä lähipiiriään. Kirja on varsin yhteiskunnallinen laajetessaan yksilö- ja perhetragediasta osoittamaan lahjakkaiden koulutettujen nuorten syrjäytymisen ja sitä seuraavan muodonmuutoksen peliriippuvuuteen. Ounastelen jopa pieniä viitteitä tendenssiromaanin suuntaan."

Toinen teos Karhun kuolema ilmestyi elokuussa 2010. Karhun kuolema on Kummun mukaan balladi täyttymättömästä rakkaudesta. Tammen sivuilla teosta kuvataan suomalais-ugrilaisen kansanperinteen jatkajaksi[4]. Kummu lainaa Kari Sallamaan “Chant of Bear”-runoa Kaarina Kailon teoksesta Wo(men) and Bears- the Gift of Nature, Culture and Gender Revisited (Ianna Publications, 2008):

»"no one who loves the bear can hold him back for long"»

Omaelämäkerrallisessa romaanissa Lasteni tarina (Tammi 2014) Kummu kuvaili keskoskaksostensa syntymää ja perheen syöksyä tämän jälkeen. Teosta on luonnehdittu dokumentaariseksi romaaniksi ja se herätti laajalti keskustelua äitiyden tabuista.

Tuotanto ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Novellit-antologiassa novelli ”Pikkusisko” (Gummerus 2006)
  • Mania, romaani (Tammi 2006)
  • Karhun kuolema, romaani (Tammi 2010)
  • Puhelias Elias, lastenromaani. Yhdessä kuvittaja Marika Maijalan kanssa (Tammi 2012)
  • Jutukas Elias, lastenromaani. Fiora Publishing Oy, Viro. Kääntäjä Ingrid Maasik (2013)
  • Lasteni tarina, romaani (Tammi 2014)
  • Puhelias Elias: Harjoituspusuja, lastenromaani. Yhdessä kuvittaja Marika Maijalan kanssa (Tammi 2015)
  • Hyvästi pojat, romaani (Tammi 2017)
  • Der Tod des Bären. Ote Karhun kuolema-teoksesta, kääntäjänä Nicole Herbst. Jahrbuch fur finnish-deutsche Literaturbeziehungen Nr.49. Deutsche Bibliothek Helsinki 2017.
  • Puhelias Elias: Häätanssit, lastenromaani. Yhdessä kuvittaja Marika Maijalan kanssa (Tammi 2019)
  • Pratsamme Elias. Lastenromaani, kääntäjä Janina Orlov. Läsrörelsen Sverige. (TBB, a.s., Slovakia, 2019)
  • Mir Kalevali. Antologia Kalevala-aiheesta, tekstillä Karhun kanssa. (2019, Venäjä)
  • Loiste, romaani (Tammi 2020)

Näytelmät ja käsikirjoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rakkautta. Teksteillä Rakkautta ja Viestejä rahalta. Oulun kaupunginteatteri 2018. Ohjasi Kari-Pekka Toivonen
  • Hyvä akustinen nainen. Novellista dramatisoinut Jouni Rissanen ja Hanna Hautala. Mankilan kylätalo 2015, Raahen teatteri 2016, Hailuodon teatterifestivaalit 2016.
  • Puhelias Elias. Näytelmä. Dramatisointi ja ohjaus Sini Kalajoki. Nukketeatteri Akseli Klonk. Kantaesitys Oulun lastenteatterifestivaaleilla tammikuussa 2015. Näytelmä kiertää kouluissa Pohjois-Pohjanmaalla.
  • Nainen joka tappoi härän. Näytelmä, ohjaus novellin pohjalta Jouni Rissanen. Kantaesitys Hailuodon teatterifestivaaleilla 2012, sekä 2013. Käännös venäjäksi ja kantaesitys Kizhin saarella heinäkuussa 2015.
  • Riisuttuna. Tanssiteos, koreografina Satu Tuomisto. Kirjailijana, käsikirjoittajana. Kantaesitys Oulun kaupunginteatterissa 2013.
  • Nainen joka tappoi härän. Sellosovitus muusikko Harri Östermanin kanssa. Kantaesitys Oulun musiikkijuhlilla Tulinberg-salissa 2012, Kansallisteatterin lavaklubi 2013.
  • Butoteos ”Tyttö ammeessa” – käsikirjoittajana ja työryhmän perustajajäsenenä yhdessä tanssijoiden Liana Potilan ja Henna Hanhinevan sekä kuvanveistäjä Heidi Kestin kanssa. Ensi-ilta syyskuussa 2010.

Palkintoehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Botnia-palkintoehdokkuus teoksesta Puhelias Elias ja häätanssit 2019
  • Vuoden Sara -tunnustus naisia ja tyttöjä voimaannuttavasta työstä kirjailijana. Oulun naisunioni 2018.
  • Botnia-palkintoehdokkuus teoksesta Hyvästi pojat 2017
  • Tower of Pabel -ehdokkuus 2013 Virossa vuoden parhaasta käännetystä lastenkirjasta teoksella Jutukas Elias
  • Finlandia Junior -ehdokkuus 2012 lastenkirjasta Puhelias Elias
  • Tiiliskivi-palkintoehdokkuus 2010 romaanista Karhun kuolema

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Essi Kummun haastattelu kesäkuussa 2010

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]