Kaarina Kailo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarina Kailo
Kailo kesällä 2009.
Kailo kesällä 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt 31. elokuuta 1951 (ikä 68)
Helsinki
Ammatti kirjallisuustieteen ja sukupuolentutkimuksen tutkija ja yliopisto-opettaja
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (HuK 1976), Geneven yliopisto (M.A. 1980), Toronton yliopisto (Ph.D.)
Instituutti Oulun yliopisto

Mervi Kaarina Elisabeth Kailo (s. 31. elokuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjallisuustieteilijä, joka on toiminut muun muassa naistutkimuksen apulaisprofessorina Kanadassa Quebecin seudulla ja määräaikaisena naistutkimuksen professorina Oulun yliopistossa.[1] Hän on kulttuurialan ja sukupuolentutkimuksen ammattilainen, kunnallispoliitikko ja ITE-taiteilija. Hän on toiminut kansalaisaktivistina monissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä (tasa-arvo, yhdenvertaisuus, luontosuhde, vanhusten oikeudet, perinnetieto, ekopsykologia).  

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kailo tuli ylioppilaaksi helsinkiläisestä Alppilan yhteislyseosta (1971). Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon Helsingin yliopistossa (HuK, 1976).[1] Hän suoritti maisteritutkinnon (Lic ès lettres) Geneven yliopistossa Sveitsissä vuonna l980. Tohtoriksi (Ph.D.) hän tuli Toronton yliopistosta Kanadasta (1990) vertailevan kirjallisuustieteen piiristä. Hän on Oulun yliopiston dosentti (Pohjois-Amerikan tutkimus, vuodesta 2005).[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kailo asui Kanadassa 17 vuotta ennen paluutaan Suomeen. Vuonna 1989 hän oli post doc -tutkijana Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa. Sitten hän työskenteli Quebecin yliopistolla (Université du Québec) Chicoutimissa englanninkielisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden opettajana (professeure reguliere, 1990–1991). Sitten hän oli Concordia-yliopiston Simone de Beauvoir -instituutin naistutkimuksen apulaisprofesori (1991–1997) ja johti instituutin naistutkimuksen opintoja (1997), sitten apulaisprofessina (urapolku, vakinaistaminen 1997–1999). [1]

Kailo palasi Suomeen ja toimi Oulun yliopiston naistutkimuksen määräaikaisena professorina (1999–2004) ja sen jälkeen Suomen Akatemian varttuneena tutkijana 2005–2007.[1]

Kailo on julkaissut kirjoja suomeksi ja englanniksi, ja tiedeartikkeleita myös ranskaksi. Hänen kirjoituksiaan on käännetty ruotsin, espanjan ja italian kielille. Kailoa on kutsuttu pari kertaa vuodessa ulkomaille luennoimaan sekä osallistumaan seminaareihin tai konferensseihin. Hänen tärkein tutkimusverkostonsa vuodesta 2001 on the International Network of Feminists for a Gift Economy. Kailo on myös Quebecin Montrealin yliopiston Le Nord imaginaire- tutkimusverkoston ja -laitoksen jäsen.

Kailo on tutkinut erilaisia nais- ja gender- tutkimuksen kysymyksiä, muun muassa vertailevaa mytologiaa, suomensukuisten naisten mytologiaa ja kansanuskoa, perinne-ekologista tietoa, alkuperäiskansojen teorioita, tietojärjestelmiä ja kolonialistisia kokemuksia, erityisesti saamelais- ja intiaaninaisten kysymyksiä, rasismia, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, kunniamurhia, kestävää kehitystä, luontosuhdetta sekä naisnäkökulmaa tekniikkaan ja tietoyhteiskuntaan ja niin sanottua huolenpitotaloutta. Hän on toimittanut kokoomateoksia muun muassa pohjoisista tarinoista ja tutkimuksesta koskien karhunpeijaisia ja naisten suhdetta karhuun, suomalaisesta saunafilosofiasta, karhunpeijaisista, naisten terveyskysymyksistä, ekofeminismistä, lahjataloudesta, kansainvälisestä naisliikkeestä ja maapalloistumisen sukupuolivaikutuksista. Hän on keskittynyt viime vuodet nimenomaan poikkitieteelliseen kulttuurintutkimukseen ja folkloristiikkaan aiheinaan naisnäkökulma lahjatalouteen, matriarkaalisiin teorioihin, saunaan, Kalevalan ja kansanrunouden naishahmoihin ja Pohjolan ”Terra Feminarum”- myyttiin. Kailon viimeisin teos on englanninkielinen Finnish Goddess Mythology and the Golden Woman Climate Change : Earth-based Indigenous knowledge and the Gift.

Tieteelliset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finnish Goddess Mythology, the Golden Woman and Traditional Ecological Knowledge From Climate Change to Indigenous Earth Democracy  and the Gift.  Oulu, Juvenes Print, Lore&Loom, 2018.
  • Irti Talousväkivallasta. Reseptejä solidaariseen hyvinvointiin.  Helsinki: Kailo, Hakapaino, 2007.
  • Kailo, Kaarina ja Irma Heiskanen. Esiäitien elämänvoiman juurilla—pohjolan ekologinen perinne-tieto.  Omakustanne, 2014. Näyttelyesite. 40s.
  • Kailo, Kaarina, ed. 2008.  Wo/men and Bears. The Gifts of Nature, Culture and Gender Revisited. Scarboro,  
  • Heiskanen, Irma & Kailo, Kaarina, toim.  2006. Ekopsykologia ja perinnetieto. Polkuja eheyteen.  Helsinki, Greenspot.
  • Warkentin, Raija, Kailo, Kaarina & Jorma Halonen, eds. 2005. Sweating with the Finns. Sauna Stories from North America. Centre for Northern Studies, Lakehead University. l4.  
  • Helander, Elina & Kailo, Kaarina, toim. 1999. Ilman Alkua tai Loppua. Saamelaisten Puheenvuoro. Helsinki, Like.               * Helander, Elina & Kailo, Kaarina, eds. 1998. No Beginning, No End--The Sami (Lapps) Speak Up. Alberta: Canadian Circumpolar Institute. The Nordic Sami Institute, Kautokeino & Canadian Circumpolar Institute, Edmonton. 240p.
  • Teräs, Leena, Vappu Sunnari & Kaarina Kailo, toim. 2005. Koulutus, sukupuolisosialisaatio ja teknologia—näkökulma segregaatioon. Women, IT and Technology. ESR, WomenIT. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus. 
  • Kailo, Kaarina, Vappu Sunnari & Heli Vuori. 2004, Eds. Tasa-arvon haasteita lokaalin ja globaalin rajoilla. Northern Gender Studies. ESR/EU. Oulu University Press.
  • Kailo, Kaarina. 1990 "The Short Fiction of Nathaniel Hawthorne and Gérard de Nerval-A Study in Post-Jungian Aesthetics." Ph.D. thesis at the University of Toronto, 335p.
  • l982. “Saul Bellow and the American Dream”. Lic. es Lettres, MA thesis, University of Geneva.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 7 maaliskuuta 2020), s. 254View and modify data on Wikidata

Muita lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Takkinen, Pasi. ”Sukupuoli ympäristöajattelussa: haastattelussa Kaarina Kailo. Dilemman ympäristövastaava haastatteli tunnettua ympäristöfilosofia. Minervan pöllö. 3/2013.
  • “Sauna som terapi og helbredelse. Kaarina Kailo”, Kvinne i et nordlig landskap, ed. Sylvi Inez Liljegren. 1999, Femina Borealis publication.
  • Kailo, Kaarina interviewed in & Christiansen-Ruffman, Linda, Melchiori, Paula Ås, Berit, eds. Portraits of Women’s Wisdom. Feminists Exploring New Paradigms of Life, Knowledge and Politics. Wise Women International Feminist University Network. Inanna Press, 
  • http://www.kaarinakailo.info/
  • https://www.goodreads.com/book/show/5113617-wo-men-and-bears