Espoon kartanon Qvarnbron silta
| Qvarnbro | |
|---|---|
| Ylittää | Mankinjoki (itäinen uoma) |
| Sijainti | Espoonkartano, Espoo |
| Siltatyyppi | kivinen holvisilta |
| Pituus | 10,4 m |
| Leveys | 6 m |
| Alituskorkeus | 0,4 m |
| Avattu liikenteelle | 1775 ja 1778 välillä |
| Koordinaatit | |
 |
|
Espoon kartanon Qvarnbron silta (Espoon kartanon silta numero I, Qvarnbro)[1][2] on Espoossa, Espoonkartanon kaupunginosassa sijaitseva kivinen holvisilta. Sen historia on hyvin tunnettu. Sillan tiedetään valmistuneen viimeistään vuoden 1778 tammikuussa.[3] Qvarnbrota pidetään Suomen vanhimpana käytössä olevana siltana. Silta on tehty niin sanottuna kylmämuurina, eli sen kivet on sovitettu paikoilleen käyttäen kiilakiviä, eikä laastia ole käytetty.[3]
Silta sijaitsee Turusta Viipuriin kulkeneen Suuren Rantatien varrella paikassa, jossa ennen kivisiltaa oli puusta rakennettu kaksiosainen silta. Kivisillan rakentaminen oli osa Anders Henrik Ramsayn vuonna 1775 aloittamaa rakennushanketta, johon sisältyi myös kartanon uusi harmaakivestä rakennettu mylly. Rakennustyötä oli valvomassa asiantunteva ylimasuunimestari Tukholmasta.[4]
Espoon kartanon ympäristö sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[2]
Qvarnbro sekoitetaan usein viereiseen Sågbron museosiltaan,[3] joka on noin 60 metrin päässä Qvarnbron sillasta.[1]
Espoon kartanon kohdalla Mankinjoessa oleva koski on nimeltään Kartanonkoski, ja sen kohdalla joki jakaantuu kahteen uomaan. Qvarnbro on itäisessä uomassa, jossa on sillan yläjuoksun puolella patosilta ja patoallas. Sillan alajuoksun puolella on mylly. Näkymää siltaholviin estää yläjuoksun puolelta betoninen vedenjuoksutuskouru ja alajuoksun puolella näkymää peittää mylly.[5]
Qvarnbron kokonaispituus on 10,4 metriä, ja kiviholvin leveys on 3,3 metriä. Sillan hyötyleveys on 6,5 metriä. Alikulkukorkeus on 0,4 metriä.[6] Silta koostuu kahdesta vierekkäisestä kiviholvista, joista uudempi on matalampi ja erilaisista kivistä tehty kuin vanhempi siltaholvi. Siltaan liittyy myös ohijuoksutuskanava. Tiilinen, alaosiltaan kivinen myllyrakennus on tehty 1775–1777 ja on sillassa kiinni.[7]
Ely-keskuksen teettämässä Sågbron sillan historiaselvityksessä esitetään, että myös Qvarnbro otettaisiin museosillaksi ja että Espoon kartanon kivisiltoja käsiteltäisiin yhtenä siltana.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.11.2022).
- Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Espoonkartanon sillat Sågbro ja Qvarnbro, Espoo, Hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-257-604-0. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.11.2022).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2012, s.9
- ↑ a b Espoonkartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ a b c Liimatainen, 2007, s. 35
- ↑ Kotro, Petra (2012): Espoonkartanon siltojen historiaselvitys. Tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo Mobilia.
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2012, s.7
- ↑ Piltz & Soosalu, 2012, s. 29
- ↑ Piltz & Soosalu, 2012, s. 18