Esko Haapa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esko Haapa vuonna 1945

Esko Johannes Haapa (21. lokakuuta 1914 Tampere26. huhtikuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen teologi ja professori.[1] Hän oli Helsingin yliopiston Raamatun alkukielten apulaisprofessori 19501981.[2]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esko Haavan vanhemmat olivat toimittaja Lauri Johannes Haapa ja Aura Emilia Nyholm ja puoliso vuodesta 1944 Hanni Tuulikki Kivikuru (Koskinen). Ylioppilaaksi Haapa tuli 1934 ja hänet vihittiin papiksi 1940. Teologian kandidaatin tutkinnon hän suoritti 1944 ja filosofian kandidaatin tutkinnon 1947. Hän toimi ylimääräisenä pappina Tampereen hiippakunnassa 1940–1947 ja Helsingin yliopistossa vt. apulaisprofessorina vuodesta 1948.[3]

Haapa osallistui kahden raamatunkäännöskomitean työhön edustaen Suomen Kirkon Sisälähetysseuraa.[4]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lapset ja vieraat. Ensimmäisten kristittyjen suhtautumisesta ympäristöönsä, 1947
  • Ihmisen Pojan kuolema, 1949
  • Markuksen evankeliumi, 1952
  • Matteuksen evankeliumi, 1958

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 134. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. Facta 2001, osa 5, p. 384. WSOY 1982.
  3. L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 138. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  4. Räisänen, Heikki: ”Haapa, Esko (1914–1991)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 401–402. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.