Esfir Šub

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esfir Šub
Syntymäaika 16. maaliskuuta 1894
Syntymäpaikka Suraž, Venäjä
Kuolinaika 21. syyskuuta 1959 (65 vuotta)
Kuolinpaikka Moskova, Neuvostoliitto
Ammatti elokuvaohjaaja, leikkaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Romanovien dynastian tuho (1927)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Esfir Iljinitšna Šub (ven. Эсфи́рь Ильи́нична Шуб, 16. maaliskuuta 1894 Suraž, Venäjä - 21. syyskuuta 1959 Moskova, Neuvostoliitto) oli juutalaissyntyinen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ja leikkaaja. Häntä pidetään dokumentaarisen kokoomaelokuvan pioneerina.

Šubin ura elokuvan parissa alkoi leikkaajana vuonna 1922. Vallankumouksen jälkeisessä Neuvostoliitossa oli tarvetta muokata länsimaisia elokuvia ideologisesti sopiviksi. Šubin muokkaamiksi joutuivat muun muassa Chaplinin Carmen-parodia (1916) ja D. W. Griffithin Suvaitsemattomuus (1916). Tunnetuin muokkaus lienee kuitenkin Fritz Langin Dr. Mabusen (1922) uusversio. 1920-luvun alkupuolella Šub työskenteli myös Sergei Eisensteinin kanssa.

Länsimaisia elokuvia muokatessaan Šubista kehittyi kokoomaelokuvan taitaja, montaasin ja iskevien välitekstien hallitsija. Lähes kokonaan vuosina 1912-1917 kuvatusta arkistomateriaalista koottu Romanovien dynastian tuho (Padenie dinastii Romanovykh, 1927) on Šubin ensimmäinen ohjaustyö ja samalla tunnetuin. Elokuva kertoo nimensä mukaisesti tsaarin vallan romahduksesta Venäjällä, minkä päätepisteenä oli vuoden 1917 vallankumous. Vaikka oman aikansa viranomaiset eivät pitäneetkään kokoomaelokuvaa luovana työnä, Šubin kyvyt ymmärrettiin varsinkin elokuvapiireissä.

Romanovien dynastian tuho sai jatkokseen kokoomaelokuvat Suuri tie (Veliki put, 1927) ja Rossija Nikolaja II i Lev Tolstoi (1928). Edellinen jatkoi Neuvostoliiton synnyn kuvaamista vuosien 1917-1927 aikana. Jälkimmäisestä piti puolestaan tulla Leo Tolstoin henkilökuva, mutta arkistomateriaalin puutteen vuoksi Šub joutui laatimaan elokuvasta laajemman ajankuvan.

1930-luvulla Šub joutui neuvostohallinnon epäsuosioon ja työtilaisuudet vähenivät olennaisesti. Hän ehti kuitenkin antaa oman panoksensa äänellä varustetun dokumenttielokuvan luomiseen. Lisäksi hänen työskentelyssään oli piirteitä totuuselokuvasta 30 vuotta ennen genren varsinaista syntymää. Vaikka ohjaustyöt jäivät vähiin, Šub jatkoi työskentelyä elokuvateollisuuden parissa, 1940-1950-luvuilla lähinnä leikkaajana.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]