Ernst Gustav Julius Thitz
Ernst Gustav Julius Caesar Fredrik Wilhelm Atos Porthos Aramis Romulus Remus Thitz (8. toukokuuta 1826 Helsinki – 21. helmikuuta 1899 Oulainen) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan laivastossa palvellut kontra-amiraali.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thitzin vanhemmat olivat kapteeni Gustav Fredrik Thitz (1794–1864) ja Karolina Fredrika Albertina Munck (1796–1877). Thitzin suvun kantaisä Johan Gottfrid Thitz (1726–1793) oli saapunut 1748 Saksasta Ruotsin kautta Suomeen lasinpuhaltajaksi Åvikin lasitehtaalle Somerolle. Thitz oli naimisissa vuodesta 1864 Sofia Lovisa Munck af Fulkilan (1825–1898) kanssa. Heidän poikansa August Fredrik Julius Caesar Thitz oli teollisuudenharjoittaja, joka toimi muun muassa ranskalaisen Michelinin rengastehtaan edustajana Suomessa 1930-luvulla. August Thitz muistetaan myös mesenaattina, joka tuki erityisesti Rudolf Koivua.
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thitz kävi 1834–1838 Helsingin lyseota ja pestautui 1843 1. suomalaiseen meriekipaasiin. Vuonna 1854 Thitz siirtyi 2. suomalaiseen meriekipaasiin ja osallistui Viaporin linnoituksen puolustukseen Krimin sodan aikana. Vuonna 1856 hän palasi 1. suomalaiseen meriekipaasiin ja 1863 hän siirtyi 1. Suomen kaaderiekipaasiin jossa hän sitten palveli vuoteen 1871 saakka. Viimeksi hän palveli 6. meriekipaasissa 1871–1880. Thitz oli Päijänteellä höyrylaiva Suomen päällikkönä 1862–1866 ja höyrylaiva Veliki Knjaz Alexein päällikkönä 1866–1872. 1870-luvulla Thitz oli päällikkönä höyrykuunareilla Samojed ja Bakánin sekä viimeksi tykkivene Tutšalla. Thitz yleni junkkariksi 1845, midshipsmaniksi 1850, luutnantiksi 1855, kapteeniluutnantiksi 1866, II luokan kapteeniksi 1874 ja I luokan kapteeniksi 1879. Erotessaan laivastosta 1880 hän sai kontra-amiraalin arvon.
Thitz toimi sitten höyrylaivan kapteenina reitillä Pietari–Pietarhovi–Kronstadt. Vuonna 1887 hänet nimitettiin Oulun läänin toisen kutsuntapiirin sotakomissaariksi. Thitz muutti Oulaisiin jossa sijaitsivat 13. reservikomppanian kasarmit. Hän osti asunnokseen Räsyn talon Oulaisten Törmäperältä. Thitz hoiti sotakomissaarin virkaa aina kuolemaansa saakka 1899. Räsyn talo oli Thitzin aikana vilkkaan seuraelämän keskus jossa järjestettiin säännöllisesti juhlia joissa pääruokana oli yleensä aina lintupaisti. Thitzillä oli talossan myös hyvin varustettu viinikellari ja muun muassa lintuhäkit 11 kanarialinnulle.
Tarinan mukaan leikillisenä tunnettu Thitz olisi itse keksinyt kahdeksan ylimääräistä etunimeään Caesar Fredrik Wilhelm Atos Porthos Aramis Romulus Remus kirjautuessaan venäläiseen sotilasoppilaitokseen. Virallisissa asiakirjoissa hän käytti allekirjoituksenaan J. C. Thitz ja kotona häntä puhuteltiin Julius-nimellä.
Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulaisten kirkonkylän kansakoululle perustettiin 1900-luvun alussa Thitzin rahasto jonka korot käytettiin vuosittain oppilaisen vaatetusapuun. Thitzistä muistuttaa Oulaisissa myös Amiraalintie, Thitzintie ja Kartanomajatalo Törmänhovin Amiraalinsiipi.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harri Turunen : Yhdentoista etunimen amiraali : totta ja tarua Oulaisista ja oulaislaisista. Oulaisten kotiseutuyhdistys, Oulainen 1992
- En junkares väg till midshipman i Nikolai I:s flotta; konceptbok från 1840 till ca 1845 ; med förtal och kommentarer av Christoffer H. Ericsson. Meddelanden från Sjöhistoriska Institutet vid Åbo Akademi, Åbo 2000
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harri Turunen : J. C. Thitz Yhdentoista etunimen amiraali, KirjastoVirma Henkilögalleria 2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ernst Gustav Julius Thitz Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Åke Bäckström : Släkten Thitz, tab. 7, Genos 53(1982), s. 146-156 (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
