Ernesto Vinci
Ernesto Vinci (syntyjään Ernst Moritz Wreszynski; 20. huhtikuuta 1898 Berliini, Saksa – 7. marraskuuta 1983 Moncton, New Brunswick, Kanada) oli Kanadan kansalaisuuden vuonna 1944 saanut baritoni, musiikkipedagogi ja lääkäri.[1]
Vinci opiskeli Berliinissä ja Milanossa. Hänen opettajiensa joukossa olivat Ernst Grenzebach ja Louis Bachner. Toimiessaan lääkärinä Milanossa hän lauloi resitaaleissa, oopperassa ja radiossa vuoteen 1938, jolloin hän muutti New Yorkiin. Siellä Wilfrid Pelletier osoitti Arturo Toscaninille Vincin, kun Halifaxin konservatoriolle etsittiin vokaalimusiikin jaoksen johtajaa. Työskennellessään vuosina 1938–1945 Halifaxin konservatoriossa Vinci luennoi ja opetti myös muissa opinahjoissa sekä lauloi resitaaleissa ja oopperoissa Figaron häät, Ryöstö Seraljista ja Dido ja Aeneas.[1]
Vinci opetti vuosina 1945–1979 The Royal Conservatory of Musicissa ja vuosina 1952–1972 Toronton yliopistossa. Tänä aikana hän niitti mainetta yhtenä Kanadan johtavista vokaalimusiikin pedagogeista. Hän piti kesäkursseja Winnipegissä ja Kaliforniassa. Kaliforniassa hän oli mukana tuottamassa vuonna 1958 Trevor Jonesin oopperan The Broken Ring esitystä.[1]
Vinci kirjoitti artikkeleita Opera Canada - ja CBC Times -lehdille. Hänen oppilaidensa joukossa olivat John Arab, Maurice Brown, Glyn Evans, Marguerite Gignac, Robert Goulet, Alexander Gray, Elizabeth Benson Guy, Joan Hall, Avo Kittask, Andrew MacMillan, Joan Maxwell, Mary Morrison, Ivanka Myhal, Maria Pellegrini, Sheila Piercey, Roxolana Roslak, Louise Roy, Alice Strong Rourke, Bernard Turgeon ja Portia White. Torontossa sijaitseva harjoittelustudio on nimetty Vinci Halliksi Vincin kunniaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
