Ernesto Cardenal
| Ernesto Cardenal | |
|---|---|
.jpg) Cardenal vuonna 2008 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. tammikuuta 1925 Granada, Nicaragua |
| Kuollut | 1. maaliskuuta 2020 (95 vuotta) Managua, Nicaragua |
| Kansalaisuus | nicaragualainen |
| Ammatti | pappi, kirjailija |
| Uskonnollinen kanta | roomalaiskatolilaisuus |
| Kirjailija | |
| Pääteokset | El Evangelio en Solentiname |
.svg){kind=small} Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ernesto Cardenal (20. tammikuuta 1925 – 1. maaliskuuta 2020[1]) oli nicaragualainen pappi ja runoilija. Hän oli aktiivinen Nicaraguan vallankumouksessa, ja hänestä tuli sandinistihallituksen kulttuuriministeri vuonna 1979.[2]
Toiminta pappina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo vuonna 1965 Cardenal perusti seurakunnan ja saarnasi vapautuksen teologiaa maanviljelijöille Solentinamen saarilla Nicaraguajärvellä. Cardenal, joka oli itsekin kuvanveistäjä, rohkaisi asukkaita luoviin harrastuksiin, ja saarille tuli muitakin taiteilijoita.[3]
Cardenal vakuuttui siitä, että väkivallaton vallankumous ei toimisi, vaan mallia tulisi ottaa Kuubasta. Vuosina 1979–1988 Cardenal toimi kulttuuriministerinä. Hän sai tästä hyvästä nuhteet Vatikaanilta.[4] Vuonna 1985 paavi erotti Cardenalin ja muita marxilaisia vapautuksen teologian edustajia pappisvirasta. Cardenal erosi sandinisteista 1995.[2]
Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cardenalin teos La hora 0 (1969, nimiruno antologiassa Kello 0 1969) on vallankumouskirjallisuuden klassikkoja.
Suomennetut teokset ja muita suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cardenalin teos "La hora 0" kokoelmassa Kello 0, Latinalaisen Amerikan runoja ja runoelmia, toim. ja suom. Pentti Saaritsa, WSOY 1969, 2. p. 1971
- Elämme rakkaudessa, suom. Erkki Kirjalainen, Kirjayhtymä, 1986
- Epigrammeja (suom. Pentti Saaritsa) julkaistu Parnassossa 1971:1
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2019 paavi Franciscus kumosi Cardenalille annetut rangaistukset.[5]
Cardenal kuoli 1. maaliskuuta 2020 munuais- ja sydänvaivoihin.[1] Hautajaiset järjestettiin kaksi päivää myöhemmin, mutta ne jouduttiin keskeyttämään, kun noin 100 Daniel Ortegan kannattajan joukko osoitti mieltään ja huusi "petturi!".[6][7]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cardenal on ollut neljä kertaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokas vuodesta 2005 alkaen.[8]
Tieteen ja taiteen ansiomerkki (Itävalta, 2010)[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lopez, Elias E.: Ernesto Cardenal, Nicaraguan Priest, Poet and Revolutionary, Dies at 95 The New York Times. 1.3.2020. Viitattu 2.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Melissa Petruzzello, toim.: Ernesto Cardenal Encyclopaedia Britannica. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Niv Sultan: Remembering Solentiname, a "Utopia Under Construction" NYU. 2018. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Ernesto Cardenal Poetry Foundation. 19.1.2024. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Ordaz, Pablo: Roma se reconcilia con Cardenal El País. 17.2.2019. Viitattu 20.1.2024. (espanjaksi)
- ↑ Nicaraguan government backers disrupt funeral of Father Cardenal Catholic Culture. 4.3.2020. Viitattu 20.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Miranda, Wilfredo: Simpatizantes de Ortega invaden el funeral del poeta Ernesto Cardenal para gritarle “traidor” El País. 3.3.2020. Viitattu 20.1.2024. (espanjaksi)
- ↑ Pope Francis Lifts Suspension on Nicaraguan Priest, Poet Voice of America. 2019. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Anfragebeantwortung an die Präsidentin des Nationalrats (pdf) (s. 1979) parlament.gv.at. 2012. Viitattu 20.1.2024. (saksaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veli-Matti Hynninen: Lennokkaasti – laulamalla (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||
