Erkki Tuominen (kirjailija)
Erkki Tuominen (28. kesäkuuta 1931 Ulvila – 22. heinäkuuta 2017 Kuhmo)[1] oli suomalainen opettaja ja eräkirjailija.
Tuominen pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta 1950 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta 1953 ja kansalaiskoulun yleisaineiden opettajaksi Oulun yliopistosta 1963. Hän toimi Kuhmossa kansakoulun ja peruskoulun luokanopettajana vuosina 1953–1991.
Tuominen harrasti metsästystä ja eränkäyntiä koulupojasta saakka. Kirjallisen toimintansa lisäksi Tuominen kasvatti suomenpystykorvia kennelnimellä ”Juntin” ja sai tästä kasvatustyöstä Kennelliiton arvostetun Vuolasvirta-palkinnon 1986. Tuominen toimi myös pystykorvaisten rotujen ulkomuototuomarina 1976–2006 ja käyttökokeiden ylituomarina 1970–2014. Kainuun kennelpiirin hallituksen jäsenenä Tuominen toimi 1967–1989, varapuheenjohtajana 1972–1981 ja puheenjohtajana 1982–1989. Kennelliiton aluekouluttajana 1972–1981. Kennelliiton valtuuston jäsen hän oli 1975–1984 ja varajäsen 1984–1990. Kennelansioistaan Erkki Tuominen palkittiin Kennelliiton hopeisella ansiomerkillä 1978, viirillä 1981, Vuolasvirtapalkinnolla 1986, kultaisella ansiomerkillä 1990 ja pystykorvapatsaalla 2001. Suomen Pystykorvajärjestö on myöntänyt Erkki Tuomiselle kultaisen ansiomerkin 2005, ja hänet kutsuttiin järjestön kunniajäseneksi 2009.
Koiraharrastuksensa ohella Tuominen toimi aktiivisesti metsästysalan järjestötoiminnassa toimien Kuhmon riistahoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana 1967–1983. Oulun riistanhoitopiirin hallituksessa Tuominen toimi 1971–1983. Hän oli perustamassa Kainuun riistanhoitopiiriä toimien sen ensimmäisenä puheenjohtajana ja Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksen jäsenenä vuosina 1983–1999. Ansioistaan Erkki Tuominen on saanut Metsästäjäin keskusjärjestön kultaisen ansiomerkin 1980 ja suuransiomerkin 1995.
Tuomisen kirjallinen tuotanto käsittelee laajalti nimenomaan suomenpystykorvalla tapahtuvaa metsästystä ja nojaa vahvasti itse koettuun. Hän saavutti jo 1960-luvulla erätarinoillaan menestystä muun muassa Eränkävijän kirjoituskilpailuissa, mikä innoitti jatkamaan harrastusta. Tuominen oli kirjoittamisen lisäksi arvostettu erävalokuvaaja, jonka valokuvia on julkaistu Tuomisen omien kirjojen lisäksi paitsi useimmissa suomalaisissa, myös lukuisissa ulkomaisissa erälehdissä ja -kirjoissa.
Erkki Tuomisen ”Pikinokka pystykorva: pystykorvametsästäjän opas” oli ensimmäinen haukkuvalla lintukoiralla metsästyksen opaskirja maailmassa. Kirjailija Veikko Huovinen on kirjoittanut Tuomisesta seuraavasti: ”Enpä tiedä ketään, joka hänen laillaan ymmärtäisi pystykorvan eleet, toiminnan ja sielunelämän.”[2][3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kassapikko : erätarinoita Kuhmon saloilta, toimittajana. Otava 1970
- Viluvalkeilta ja tarinatulilta : kertomuksia erä- ja kalamatkoilta Laatokan jäiltä Jäämeren rantamille, toimittajana. Otava 1972
- Hanhenlaulu. Otava 1975
- Metsohaukkuja ja tervastulia : erätarinoita. Otava 1977
- Haukkujen helinää. Otava 1980
- Ruskalinnun laulua. Otava 1983
- Majavapurolta haukkupuulle. Karisto 1993
- Pikinokka pystykorva : pystykorvametsästäjän opas. Karisto 1994
- Haukahduksia Kainuusta : Kainuun kennelpiiri 1954-1994. Kainuun kennelpiiri 1994
- Kanadan karhuja, Viron villisikoja. Karisto 1996
- Jahtipäiviä. Karisto 1997
- Makupaloja metsistä. Karisto 1998
- Jälkijonon päässä. Karisto 2000
- Suomenpystykorva metsällä ja kotona. Karisto 2002
- Kuhmon saloilla : elettyä ja koettua. Karisto 2005
- Pakkasriistaa. Karisto 2008
- Aran teeren siivillä. Karisto 2010
- Suomenpystykorva metsällä ja kotona, Karisto 2010
- Sumuhanhia, Karisto 2013
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kainuun Haukkuvat Lintukoirat ry kainuunhaukkuvat.net. kainuunhaukkuvat.net. Viitattu 27.7.2017. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kainuulaisia nykykirjailijoita – Erkki Tuominen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kariston kirjailijat – Erkki Tuominen (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
