Erkki Heinonen (shakkimestari)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erkki Heinonen (21. maaliskuuta 1922[1] – 19. joulukuuta 1993[2]) oli suomalainen shakinpelaaja, shakkitoimittaja ja shakkitehtävien laatija. Pelishakissa hän sai kansallisen shakkimestarin arvon ja tehtäväshakissa hän oli kansallinen tehtävämestari.

Elämä ja shakkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Heinonen vietti nuoruutensa Kotkassa. Shakin säännöt hän oppi jo nuorella iällä. Suomen Shakki -lehden numerossa 3/1953 kerrotaan hänen oppineen pelaamaan vuoden 1935 tienoilla.[3] Vakavan kilpapelaamisen Heinonen aloitti vuonna 1940, jolloin hän voitti maksimituloksella Kotkan Shakkikerhon syysturnauksen B-ryhmän.[3] Keväällä 1941 hän voitti saman kerhon turnauksessa A-ryhmän. Vuonna 1945 Heinonen siirtyi Helsinkiin.[3] Siellä hän teki elämäntyönsä. Hän työskenteli OTK:n jalkineosaston tarkastajana.[3]

Aktiivisimmalla peliurallaan Heinonen edusti pelaajana Helsingin Työväen Shakkikerhoa (HTS).[4] Hän korottui I luokkaan HTS:n turnauksessa 1945.[3] Seuraavina vuosina hän saavutti useita hyviä sijoituksia Helsingissä pelatuissa kisoissa: 1. sija HTS:n kevätturnauksessa 1946, Werle-turnauksen 2. palkinto (1946), 2. palkinto Helsingin Yleisen Shakkiseuran (HYS) turnauksessa 1947 sekä vuonna 1949 Lauttasaaren cup-kisan voitto.[3] Maaliskuussa 1947 Suomen Shakkiliitto (SSL) ja Työväen Shakkiliitto (TShL) pelasivat 100 pöydällä ottelun niin kutsutusta Karhumaljasta.[5] Ottelussa SSL oli parempi pistein 56–44.[5] Erkki Heinonen kukisti kuudennella pöydällä shakkimestari Thorsten Gauffinin.[6] Peli sai Kari Tikkasen mukaan kauneuspalkinnon.[7] Huhtikuussa 1947 Heinonen osallistui Työväen Shakkiliiton (TShL) 9. liittoturnaukseen.[7] Hän sijoittui mestariryhmässä jaetulle 5.–7. sijalle.[8] Kisan voitti Helsingin Työväen Shakkikerhoa (HTS) edustanut shakkimestari Mauno Laisaari ja toiseksi sijoittui Hannes Honkanen (HTS).[8] Honkanen sai kisan tuloksen perusteella shakkimestarin arvon.[9]

Vuonna 1947 Helsingin Yleinen Shakkiseura (HYS) järjesti kansallisen kilpailun. Siihen osallistui useita shakkimestareita. Thomas Ristojan mukaan kisa oli yksi ajan vahvimpia kansallisia turnauksia.[10] Kilpailun tulokset olivat seuraavat: 1. Jorma Vesterinen 9/12, 2. Veijo Kiuru 9 (hävisi vertailun), 3. Ragnar Krogius 8,5; 4. Aatos Fred 8, 5.–7. Toivo Salo, Runar Burman ja Ilmari Solin 6,5; 8. Erkki Heinonen 6, 9.–10. Ilmari Niemelä ja Aarne Visa 4,5; 11. Mauno Laisaari 4, 12. Bruno Breider 3,5 ja 13. Hannes Honkanen 2 pist.[10]

Erkki Heinonen osallistui vuonna 1953 Työväen Shakkiliiton 15. liittoturnaukseen 1. luokan ryhmässä ja voitti sen tuloksella 8/9. Hän hävisi ainoastaan myöhemmin shakkimestariksi kohonneelle Kalevi Kaunoselle, joka edusti Kotkan Työväen Shakkikerhon (KoTS).[3] Heinonen sai kisan menestyksen perusteella 45. pelaajana Suomessa kansallisen shakkimestarin arvon vuonna 1953.[7] Sen sijaan samana vuonna pelatussa Karhumalja-ottelussa hän ei menestynyt. Hän hävisi shakkimestari Esmo Ridalalle 2–0.[11]

1950-luvulla Heinonen osallistui kolmesti shakin suomenmestaruusturnaukseen. Vuonna 1955 jäi alkuryhmässä jakamaan sijoja 7.–8.[12] Ryhmän voitti shakkimestari Matti Rantanen, joka sai loppukilpailussa SM-hopeamitalin.[12] Mestaruuden voitti shakkimestari Aatos Fred.[12] Vuonna 1956 Heinonen saavutti parhaan tuloksensa SM-kisoissa, kun hän jakoi Toivo Salon voittamassa turnauksessa sijoja 5.–8.[12] Seuraavana vuonna 1957 Suomen mestaruuden voitti Kaarle Ojanen Heinosen sijoituksen ollessa 12. sija.[12] Vuonna 1959 Heinonen osallistui Suomi–Viro-maaotteluun, jossa pelasi kaksi peliä Valter Heueria vastaan tasatuloksin 1–1.[4] Ottelu pelattiin Tallinnassa.[13]

Tehtäväniekka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Heinosen ensimmäinen shakkitehtävä, kuusisiirtoinen mattitehtävä, julkaistiin Helsingin Sanomissa 12. marraskuuta 1939.[1] Hänen laadintauransa käynnistyi varsinaisesti, kun eräs hänen ensimmäisistä julkaistuista tehtävistään ilmestyi vuonna 1942 Aseveli-lehdessä ja hänet esiteltiin tehtävän yhteydessä.[1]

Vuoteen 1974 mennessä Heinonen oli laatinut yli 200 tehtävää, joista oli julkaistu 104.[1] Yli puolet tuotannosta on kaksisiirtoisia mattitehtäviä ja kolmisiirtoisia mattitehtäviä on noin 17 % kokonaismäärästä.[1] Näiden lisäksi Heinonen laati apumatteja, itsemattitehtäviä, satushakkitehtäviä sekä monisiirtoisia mattitehtäviä.[1]

Heinonen oli saavuttanut tehtävillään vuoteen 1974 mennessä kilpailuissa 12 kertaa ensimmäisen palkinnon ja yhteensä sijoittuneita tehtäviä (palkinto, kunniamaininta, kiitosmaininta tai maininta) oli 57 kappaletta.[1] Hänen huomattavimpia saavutuksiaan olivat hopeamitali kaksisiirtoisten mattitehtävien ryhmässä Helsingin shakkiolympialaisten yhteydessä järjestetyssä olympiaturnauksessa 1952[1] ja 2. palkinto tehtävätyyppinä harvinaisella kahden siirron pakkomattitehtävällä 1. kansainvälisessä joukkuelaadintakilpailussa (World Chess Composition Tournament, WCCT) 1972–1975[2]. Tehtäväshakillisten ansioidensa vuoksi Heinonen sai 30. maaliskuuta 1974 kansallisen tehtävämestarin arvon.[1] Hän oli 17. henkilö Suomessa, joka sai kyseisen tittelin.[1]

Laatimisen ohella Heinonen myös tuomitsi tehtäväkilpailuja. Niistä ansioista hänelle myönnettiin 1976 kansallisen tehtävätuomarin arvonimi (pätevyysalana kaksi- ja kolmisiirtoiset mattitehtävät) sekä 1979 kansainvälisen tehtävätuomarin arvo (pätevyysalana kaksi- ja kolmisiirtoiset mattitehtävät).[14][15]

Muun shakillisen toiminnan ohessa Erkki Heinonen työskenteli myös shakkitoimittajana. Hän toimitti vuosina 1957–1963 Suomen Sosialidemokraatin shakkipalstaa.[4]

Juhlakilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Tehtäväniekat julisti Heinosen 50-vuotispäivän kunniaksi 1972 juhlakilpailun kaksisiirtoisille mattitehtäville. Siihen otti osaa 217 tehtävää 19 maasta.[16] Heinonen tuomitsi kilpailun itse.[16] Kisan voittajaksi selvisi Unto Heinosen laatima tehtävä.[17] Erkki Heinonen kommentoi voittotehtävää seuraavasti[17]:

»Voimakkaasti hahmoteltu ja johdonmukaisesti toteutettu idea. Kolminkertaisen Hannelius-teeman esitystä tehostaa neljäs houkutus, jossa teemamatit toteutuvat. Alkuasemassa ne ovat »valmiina», mitä esim. Dombrovskis-teemassa ei hyväksytä. Alkusiirto loistava. Kokonaisuudessaan hieno suoritus. Mainittakoon, että La5 on korottunut nappula, joka korvaa f8:sta lyödyn lähetin.»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Palamaa: Suomen Shakkiliiton 70-vuotishistoriikki. Tampere: Suomen Shakkiliitto, 1992. ISBN 952-90-4080-6
  • Thomas Ristoja & Kari Tikkanen: Suomen shakin tulenkantajat. Tallinna: Suomen Shakkikustannus, 2015. ISBN 978-9562-68254-2-7

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Suomen Shakki 4/1974, s. 133.
  2. ↑ a b Chess Composers March 21st Chessvomposers.blogspot.com. 20.3.2012. (englanniksi) Viitattu 16.2.2017.
  3. ↑ a b c d e f g Suomen Shakki 3/1953, s. 67
  4. ↑ a b c Tikkanen & Ristoja 2015, s. 53
  5. ↑ a b Palamaa 1992, s. 49
  6. ↑ Tikkanen & Ristoja 2015, s. 65
  7. ↑ a b c Tikkanen & Ristoja 2015, s. 67
  8. ↑ a b Suomen Shakki 4/1947, s. 77
  9. ↑ Suomen Shakki 4/1947, s. 80
  10. ↑ a b Tikkanen & Ristoja 2015, s. 74
  11. ↑ Suomen Shakkiliitto ylivoimainen liitto-otteluissa. Suomen Shakki 8/1953, s. 210.
  12. ↑ a b c d e Palamaa 1992, s. 251
  13. ↑ Palamaa 1992, s. 91
  14. ↑ Suomen Shakki 3-4/1998, s. 89
  15. ↑ Suomalaisten tehtäväshakillisia arvoja (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Tehtäväniekat, 28.2.2016. Viitattu 16.2.2017.
  16. ↑ a b Suomen Shakki 2/1974, s. 68
  17. ↑ a b Suomen Shakki 2/1974, s. 60.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Heinonen_(shakkimestari)&oldid=22319329”