Erik Grafström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erik Grafström
Erik Grafströmin hauta Norra begravningsplatsenilla Solnassa.

Erik Frans Michaël Grafström (26. huhtikuuta 1872 Tukholma18. heinäkuuta 1952 Falun)[1] oli ruotsalainen eversti, joka osallistui vapaaehtoisena Suomen sisällissotaan vuonna 1918 ja toimi eri tehtävissä valkoisessa armeijassa. Hän oli 1930-luvulla mukana äärioikeistolaisten järjestöjen toiminnassa.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erik Grafströmin isä oli Ruotsin ylihovisaarnaaja Frithiof Grafström. Hän aloitti sotilasuransa liittymällä vapaaehtoisena Upplannin rykmenttiin vuonna 1889 ja sai aliluutnantin arvon Jönköpingin rykmentissä vuonna 1892. Hän kävi Ruotsin sotakorkeakoulun 1896–1898 ja palveli Ruotsin yleisesikunnassa 1906–1908, minä aikana hän sai ylennyksen kapteeniksi. Vuonna 1909 Grafström toimi rajakomissaarina, kun Ruotsin ja itsenäistyneen Norjan rajaa merkittiin maastoon Jämtlannissa ja Härjedalenissa. Hän hankki vuonna 1911 lisäkoulutusta Itävalta-Unkarin armeijassa ja palveli vuodesta 1915 majurina Norrbottenin rykmentissä. Toukokuussa 1917 hän komensi pataljoonaa, joka kävi kukistamassa Seittenkaareen saarella puhjenneen aseellisen kapinan.[1]

Suomen sisällissodan puhjettua Grafström liittyi vapaaehtoisena Suomen valkoiseen armeijaan, johon hänet otettiin everstinä. Hänestä tehtiin eversti Karl Wilkmanin komentaman Jämsän ryhmän esikuntapäällikkö. Tampereen valtauksen yhteydessä Wilkman siirrettiin toisaalle ja Grafström sai komentaa tämän joukoista erotettua noin 2 000 miehen ryhmää, joka hyökkäsi Tampereen keskustaan etelästä. Yhdessä saksalaisen Eduard Ausfeldin kanssa Grafström saneli antautumisehdot Tampereen punaisille, ja hänestä tehtiin tämän jälkeen kaupungin sotilaskomendantti. Sodan lopussa hän toimi vielä Martin Wetzerin komentaman valkoisten Länsiarmeijan esikuntapäällikkönä.[1]

Grafström palasi Ruotsin armeijaan majurina heinäkuussa 1918. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1919 ja everstiksi 1924. Hän komensi rykmenttiä Norrbottenissa 1924–1928 ja Kronobergissä 1928–1932. Grafström kutsuttiin uudelleen palvelukseen toisen maailmansodan puhjettua, ja hän toimi vuosina 1939–1942 peräjälkeen Ystadin, Älmhultin ja Kalmarin maanpuolustusalueiden päällikkönä.[1]

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grafström osallistui 1930-luvulla äärioikeistolaiseen politiikkaan. Hän perusti eteläisessä Ruotsissa toimineet vapaajoukot, jotka ilmiantoivat epäilyttävinä pidettyjä vasemmistolaisia viranomaisille ja työnantajille.[1] Grafström toimi aktiivina myös Nationella Arbetsförbundet -nimisessä kansallissosialistisessa järjestössä, joka yhdistyi 1934 Sveriges Nationella Förbundin kanssa. Kesäkuussa 1933 hän oli mukana konferenssissa, johon osallistuivat äärioikeistolaiset järjestöt Nationalsocialistiska Förbundet, Riksförbundet Det nya Sverige, Kyrkliga Folkpartiet ja Marsklubben.[2]

Grafströmin kunniaksi on sepitetty pari musiikkiteosta, Överste E Grafström (1926) ja Svensk militärmarsch (Marche militaire suedoise).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Sven Åstrand: Erik F M Grafsrtöm (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1967–1969). Ruotsin valtionarkisto.
  2. SNF ­ Extremhögerns gubbmaffia (ruotsiksi) Viitattu 30.5.2015.
  3. Lars C Stolt: På skidor (Överste E Grafström), Oscar Johnsson (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi) Militärmusiksamfundet. Viitattu 30.5.2015.