Erfurtin kongressi
| Erfurtin kongressi | |
|---|---|
 Napoleon I vastaanottaa Itävallan suurlähettilään, paroni Vincentin Erfurtissa 1808. Nicolas Gossen maalaus (1850). |
|
| Osapuolet | |
| Neuvottelijat | Wienin kongressin osallistujat:  Venäjän keisarikunta, sekä  Ranskan ensimmäinen keisarikunta |
| Allekirjoittajat | Aleksanteri I ja Napoleon I |
Erfurtin kongressi oli Ranskan keisarin Napoleon I:n ja Venäjän keisarin Aleksanteri I:n välinen tapaaminen Erfurtissa 27. syyskuuta – 14. lokakuuta 1808. Sen tarkoituksena oli vahvistaa liittoa, joka oli muodostettu edellisenä vuonna Tilsitin sopimuksella, ja selvittää eräitä Tilsitissä avoimiksi jääneitä asioita.[1][2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilsitissä 1807 Ranskan ja Venäjän välille oli solmittu liitto, mutta Venäjän hovissa nousevat Ranskan-vastaiset mielialat uhkasivat heikentää sitä.[2] Napoleon ja Ranskan ulkoministeri Jean-Baptiste Nompère de Champagny kutsuivat Aleksanteri I:n paikalle vahvistaakseen liittoa ja selvittääkseen samalla Espanjaan liittyvät kysymykset ja sopimukset.[1]
Erfurtin kaupungista oli muodostettu suoraan Ranskan keisarin alaisuudessa oleva Erfurtin ruhtinaskunta. Sinne yritettiin järjestää mahdollisimman loistokkaat ja vaikuttavat puitteet Aleksanterin vierailulle. Kokouksesta tuli suuri konferenssi, johon osallistui joukko hallitsijoita, ylimyksiä ja merkkihenkilöitä kaikkialta Euroopasta ja jossa järjestettiin konsertteja, teatteriesityksiä ja paraateja.[1][3]
Neuvottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kokouksen tuloksena syntyi Erfurtin sopimus, jossa oli 14 artiklaa. Niissä sopijavaltiot kehottivat Britanniaa lopettamaan sodan Ranskaa vastaan, tunnustivat Venäjän valloittaneen Suomen alueen Ruotsilta ja totesivat, että sodan sattuessa Itävallan ja Ranskan välillä Venäjän tulee auttaa Ranskaa parhaan kykynsä mukaan.[1]
Neuvottelujen yhteydessä ranskalainen ruhtinas Talleyrand kävi Aleksanteri I:n kanssa yksityisen keskustelun, jossa hän neuvoi tsaaria olemaan myöntymättä Napoleonin vaatimuksiin. Hän selitti tsaarille, että tämän ei pitäisi lähteä Itävaltaa vastaan Napoleonin rinnalla, vaan kääntyä Napoleonia vastaan. Talleyrand vakuutti, että tsaarilla olisi niin toimiessaan Ranskan kansa takanaan.[4]
Sopimuksen rikkominen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusi kuukautta myöhemmin alkoi sota Itävallan kanssa. Aleksanteri ei noudattanut sopimuksen ehtoja eikä auttanut Ranskaa sodassa. Vuoteen 1810 mennessä Aleksanteri ja Napoleon olivat jo alkaneet harkita sotaa toisiaan vastaan. Erfurtin kokous oli näiden kahden johtajan viimeinen tapaaminen.[1]
Vuoteen 1812 mennessä Venäjä ei enää noudattanut Napoleonin mannermaista taloudellisen sodankäynnin järjestelmää Britanniaa vastaan, ja ranskalaisvastaisuus Venäjän hovissa oli noussut uudelle tasolle. Venäjä lisäsi puolustusmenoja, alkoi lähettää joukkoja Puolan rajoille ja valmistautui hyökkäykseen. Napoleon esti tämän hyökkäyksen hyökkäämällä Puolaan ensiksi ja paljon suuremmalla sotilasvoimalla.[1]
Tilsitissä harvat uskoivat, että nämä kaksi eurooppalaista suurvaltaa voisivat elää rauhanomaisesti rinnakkain samalla kun Venäjän naapurissa Varsovan suurherttuakunta olisi Ranskan satelliittivaltio. Erfurt saattoi viivyttää lopullista sodan puhkeamista, mutta oli todennäköistä, että nämä kaksi suurvaltaa joutuisivat kuitenkin jossakin vaiheessa konfliktiin.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 A Brief History of Thüringen: The Congress of Erfurt, 1808 smow Blog. 8.11.2013. Viitattu 14.1.2024. (englanniksi)
- 1 2 The Meeting at Erfurt napoleon.org. Viitattu 14.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Volanen, Risto: Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, s. 76-79. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-31053-2
- ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 122-123. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2