Ercole, Sansone, Maciste e Ursus gli invincibili
| Ercole, Sansone, Maciste e Ursus gli invincibili | |
|---|---|
 Elokuvan italialainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Giorgio Capitani |
| Käsikirjoittaja | Alessandro Continenza, Roberto Gianviti, Giorgio Cristallini |
| Tuottaja | Giorgio Cristallini |
| Säveltäjä | Piero Umiliani |
| Kuvaaja | Carlo Bellero |
| Leikkaaja | Roberto Cinquini |
| Lavastaja | Pierfrancesco Ramacci |
| Pääosat | Sergio Ciani, Renato Rossini, Nadir Moretti, Yann Larvor |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia, Espanja |
| Tuotantoyhtiö | Senior Cinematografica, Productores Exhibidores Films |
| Ensi-ilta | 12. marraskuuta 1964 (Italia) |
| Kesto | 100 min. |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Tuotto | 120 000 000 liiraa (Italia) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Ercole, Sansone, Maciste e Ursus gli invincibili (”Voittamattomat Herkules, Simson, Maciste ja Ursus”; esp. Combate de gigantes, ”Jättiläisten taistelu”; engl. Samson and the Mighty Challenge, ”Simson ja suuri haaste”) on vuonna 1964 valmistunut italialais-espanjalainen komediallinen seikkailuelokuva. Sen on ohjannut Giorgio Capitani. Peplum-lajityyppiä edustavan elokuvan neljää sankaria, Herkulesta, Simsonia, Macistea ja Ursusta esittävät Sergio Ciani (alias Alan Steel), Nadir Moretti (alias Nadir Baltimore), Renato Rossini (alias Red Ross) ja Yann Larvor.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herkules rakastuu kuningatar Nemean tyttäreen Omfaleen, joka on valinnut mielitietykseen prinssi Inorin. Pariskunta piilottaa oraakkelipatsaaseen kääpiön, joka kertoo Herkuleelle, että päästääkseen naimisiin Omfalen kanssa tämän on voitettava maailman vahvin mies Simson. Kuningatar lähettää viestinviejät hakemaan Simsonia, jonka seuraan liittyy kaksi muuta voimamiestä, Maciste ja Ursus. Hiuksensa menettänyt Simson häviää Herkuleelle, mutta lopussa Omfale ja Inor saavat toisensa.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sergio Ciani | … | Herkules |
| Renato Rossini | … | Maciste |
| Nadir Moretti | … | Simson |
| Yann Larvor | … | Ursus |
| Luciano Marin | … | Inor |
| Hélène Chanel | … | ennustaja |
| Lia Zoppelli | … | kuningatar Nemea |
| Moira Orfei | … | Dalila |
| Arnaldo Fabrizio | … | kääpiö Mikron |
| Livio Lorenzon | … | Lico, Inorin isä |
| Nino Dal Fabbro | … | kuningatar Nemean neuvonantaja |
| Elisa Montes | … | Omfale |
| Maria Luisa Ponte | … | Diomira |
| Conrado Sanmartin | … | Alceo |
| Nino Marchetti | … | Lydian kuningattaren ensimmäinen lähettiläs |
| Carlo Tamberlani | … | Lydian kuningattaren toinen lähettiläs |
| Attilio Tosato | … | maanviljelijä |
| Valentino Macchi | … | [1] |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjassa kuvattu[2] Ercole, Sansone, Maciste e Ursus gli invincibili parodioi peplumgenreä tuomalla kaikki sen voimamiessankarit samalle näyttämölle. Elokuvan henkilöhahmot ovat karikatyyrisia ja dialogi tällä kertaa tahallisen huvittavaa. Lopussa suuri tappelukohtaus antaa myös showpainijoina esiintyneille päänäyttelijöille tilaisuuden osoittaa taitojaan.
Elokuvan materiaalia käytettiin uudelleen australialaisessa parodiafilmissä Hercules Returns (1992), jossa teatterinomistaja ystävineen dubbaa sen englanniksi[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 9.3.2014. (italiaksi)
- ↑ a b Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 41. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ercole, Sansone, Maciste e Ursus gli invincibili Internet Movie Databasessa (englanniksi)