Ensio Hiitonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Ensio Paulus Hiitonen (sukunimi vuoteen 1923 Hidén; 27. lokakuuta 1900 Helsinki – 14. tammikuuta 1970[1]) oli suomalainen oikeustieteen tohtori ja Alkon lakimies.

Hiitosen vanhemmat olivat filosofian tohtori Karl Julius Hidén ja Helmi Liisi Parmanen. Hiitonen pääsi ylioppilaaksi 1919 ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1921, filosofian maisteriksi 1923, lakitieteen kandidaatiksi 1926 sekä lakitieteen tohtoriksi 1929.

Hiitonen oli uransa alussa ulkoministeriön palveluksessa muun muassa sanomalehtijaoston avustajana 1925, lähetystöavustajna Pariisissa 1926, vt. pääkonsulina Haagissa 1929, kansainliittojaoston päällikkönä vuodesta 1929, asiainhoitajana Prahassa 1938–1939 ja Bukarestissa 1939. Hän toimi sitten Suomen Filmikamarin asiamiehenä 1942–1948 ja toimitusjohtajana 1948–1949. Vuodesta 1949 lähtien hän oli Alkon lakimehenä ja suhdetoiminnan hoitajana.

Hiitonen oli mukana politiikassa ensin Kansallisessa Edistyspuolueessa ja sen jälkeen Sosialistisessa yhtenäisyyspuolueessa. Hän toimi 1940-luvun lopulla Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen ääneenkannattajan, viikkolehti Vapaan Pohjolan päätoimittajana.

Hiitonen julkaisi vuonna 1953 kirjan Vääryyttä oikeuden valekaavussa, jossa hän käsitteli muun muassa Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla käytyjä poliittisia oikeudenkäyntejä sekä niin sanottujen kuutosten vangitsemista jatkosodan alussa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Compétence de l’organisation internationale du travail , väitöskirja. 1928
  • Työtapaturmien korvaamisesta Suomen oikeutta silmällä pitäen. 1930
  • Ulkomaalaisten elinkeinojen harjoittamisoikeuden rajoista Suomen oikeutta silmällä pitäen. 1931
  • Vääryyttä oikeuden valekaavussa. Vapaa Pohjola, Helsinki 1953

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hiitonen, Ensio Uppslagsverket. Svenska folkskolans vänner. Viitattu 24.4.2015.