Englantilainen sukellusveneosasto Itämerellä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Englantilainen sukellusvene HMS E13 karilla Saltholmissa 1915

Englantilainen sukellusveneosasto Itämerellä oli ensimmäisen maailmansodan aikainen Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusveneosasto, jonka tarkoituksena oli estää ruotsalaisen rautamalmin kuljetukset Saksaan. Siihen kuului yhdeksän sukellusvenettä ja joukko huoltoaluksia ja sen kotisatamana oli Tallinna, mikä vaihtui sodan loppuvaiheessa Helsingiksi. Osaston päällikkönä toimi väliaikainen kommodori Francis Cromie.

Saksan Itämeren-divisioonan vallatessa huhtikuussa 1918 Helsingin veneet upotettiin Harmajan majakan edustalle.

Aluksia yritettiin nostaa 1920-luvulla, mutta pahoin romuttuneista hylyistä saatiin pintaan vain muutama rungon kappale ja irtoromua. Loput myytiin sodan jälkeen helsinkiläiselle romuttajalle Jouko Koskiselle (”Romu-Koskinen”), jolla oli romutustelakka Katajanokan kärjessä 1970-luvun loppuun.

Itäsaksalais-puolalainen romutusyhtiö Beckendorf Gebrüder nosti omin luvin kuusi tonnia Harmajan sukellusveneromuista, mutta joutui pitkän takaa-ajon jälkeen VMV 11:n pidättämäksi. Romujen anastajat vangittiin ja heidän työaluksensa, sukellusvarusteensa ja nostettu romu takavarikoitiin oikeuden päätöksellä. He istuivat pitkän vankeustuomion Suomessa ja karkotettiin maasta vapautumisen jälkeen. Kansainvälinen tuomioistuin Haagissa ei ottanut heidän valitustaan edes käsiteltäväkseen.[1]

1980-luvun alussa muutama harrastesukeltaja kartoitti jäljellä olevia romuja. Jäljellä on vain irrallista romua, ainoat jotenkin tunnistettavat osat ovat muutamat moottorien sylinterilohkot. Niiden on todettu vastaavan mitoiltaan brittiläisiä dieseleitä.

  • Kari Jokinen: ”Harmajan sukellusveneet”, Sukeltajan tie. Otava, 1996.
  1. Sukeltajan tie, s. 42–43

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]