Endel Lippmaa
| Endel Lippmaa | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Endel Lippmaa. |
|
| Salkuton ministeri | |
|
1990–1992 ja 1995-1996
|
|
| Riigikogun jäsen | |
|
21. lokakuuta 1992 – 21. maaliskuuta 1995
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1930 Tarto, Viro |
| Kuollut | 30. heinäkuuta 2015 (84 vuotta) Tallinna, Viro |
| Kansalaisuus | viro |
| Ammatti | professori, akateemikko, poliitikko |
| Puoliso | Helle Lippmaa |
| Tiedot | |
| Puolue | Viron kokoomuspuolue (1998–2000) |
| Koulutus | fysiikan ja matematiikan tohtori |
| Tutkinnot |
Tallinnan teknillinen yliopisto Neuvostoliiton tiedeakatemian kemiallisen fysiikan instituutti |
Endel Lippmaa (s. 15. syyskuuta 1930 Tartto – 30. heinäkuuta 2015) oli virolainen akateemikko, professori (kemiallinen fysiikka ja fysikaalinen kemia), fysiikan ja matematiikan tohtori Viron tiedeakatemian kemiallisen ja biologisen fysiikan laitoksen johtaja, tiedeakatemian energianeuvoston puheenjohtaja ja useiden yliopistojen kunniatohtori. Lippmaa nousi tunnetuksi Laulavan vallankumouksen ajan ympäristökysymysten esiinnostajana ja Viron itsenäisyyttä koskevien neuvottelujen virolaisosapuolena ollessaan Savisaaren hallituksen salkumattomana ministerinä.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Endel Lippmaan isä oli kasvitieteilijä Teodor Lippmaa. Hänen äitinsä isoisä oli proosakirjailija ja toimittaja Jakob Mändmets. Endel Lippmaa oli naimisissa Helle Lippmaan kanssa Heillä on kaksi poikaa Jaak Lippmaa ja Mikk Lippmaa.lähde?
Tieteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Endel Lippmaa valmistui Nõmmen lukiosta vuonna 1948 ja vuonna 1953 Tallinnan teknillisestä yliopistosta kemian insinööriksi pääaineenaan öljyliusketekniikka. Vuonna 1956 hän puolusti kandidaatintutkielmansa (=väitöskirja) Viron öljypohjaisten liusketuotteiden dynamiikka lämpöhajoamisen aikana. Vuosina 1956–1961 hän toimi vanhempana lehtorina ja apulaisprofessorina Tallinnan teknillisessä yliopistossa. Vuosina 1961–1980 hän johti Kybernetiikan instituutin fysiikan osastoa. Vuonna 1969 hän väitteli tutkimustohtoriksi (=D.Sc.) fysiikasta ja matematiikasta Moskovan Kemiallisen fysiikan instituutissa. Hänestä tuli yksi Neuvostoliiton johtavia ydinmagneettisen resonanssin tutkijoita analyyttisessä kemiassa ja spektroskopiassa. Vuonna 1971 hänelle myönnettiin kemiallisen fysiikan ja fysikaalisen kemian alan professorin arvo. Vuodesta 1980 hän oli mukana kemiallisen ja biologisen fysiikan instituutin perustamisessa. Endel Lippmaa johti vuosina 2001–2006 Analyyttisen spektrometrian huippuyksikköä.[1] [2]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Endel Lippmaa osallistui Laulavan vallankumouksen aikaisen Kansanrintaman toimintaan. Hän tuli julkisuuteen erityisesti vastustaessaan Rakveren alueelle suunniteltujen uusien fosforitti- ja apatiittikaivosten avaamista.[3] Hän oli myös Viron kongressin jäsen.[4] Hän oli Neuvostoliiton kansanedustaja 1989–1991.[5] Hän oli salkuton ministeri Edgar Savisaaren hallituksessa, jolloin hän oli Viron valtuuskunnan jäsen Moskovan neuvotteluissa vuosina 1989-1991.[6] Myöhemmin hän toimi vielä Viron itsenäistyttyä Euroopan yhdentymisestä vastaava salkuttomana ministerinä Tiit Vähin toisessa hallituksessa[7] ja Tiit Vähin kolmannessa hallituksessa[8]. Hän oli Riigikogun jäsen vuosina 1995–1999.[2] Hän toimi myös Tallinnan kaupunginvaltuutettuna vuosina 1993–1999lähde?.
Tutkinnot ja tieteelliset tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1956 tekninen kandidaatti Tallinnan teknillisessä yliopistossa,
- 1969 fysiikan ja matematiikan tohtori, aihe: "Atomin Overhauser-ilmiö (engl. NOE) ja orgaanisten yhdisteiden rakenne.
Viron tieteelliset organisaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viron tiedeakatemian fysiikan ja tähtitieteen osaston johtaja
- 1999–2004 Viron tiedeakatemian hallituksen jäsen
- Viron tiedemiesliiton jäsen
- Tutkimus- ja kehitysneuvoston jäsen (1990–1996)
- Kemiallisen ja biologisen fysiikan instituutin tieteellisen neuvoston puheenjohtaja
- Viron fyysisen seuran jäsen
- Viron kemian seuran jäsen
- Tasavallan presidentin akateemisen neuvoston jäsen
- Opetus- ja tutkimusministeriön tutkimuspoliittisen valiokunnan ja korkeakoulujen arviointineuvoston jäsen
Kansainväliset tieteelliset jäsenyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1975 American Physical Societyn jäsen
- 1975 American Chemical Societyn jäsen
- 1990 Suomen Tiedeakatemian jäsen
- 1992 Ruotsin kuninkaallisen tekniikan akatemian jäsen
- 1992 New Yorkin tiedeakatemian jäsen
- 1993 AAAS:n jäsen (USA).
- 1993 Optical Society of America:n jäsen
- 1994 Suomen Kemian Seuran jäsen
- 1996 IEEE:n jäsen (USA).
- 1997 Saksan fysiikan seuran jäsen
Tieteelliset tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1975 Jyväskylän yliopiston kunniatohtori[9]
- 1989 Royal Society of Chemistry Centenary Lectureship -mitali
- 1990 Viron tiedeakatemian mitali
- 1991 Tallinnan teknillisen yliopiston kunniatohtori
- 1992 Max Planck -tutkimuspalkinto
- 1995 Paul Kogermanin muistomitali
- 1999 Tarton yliopiston kunniatohtori
- 1999 Viron yleisö valitsi hänet 1900-luvun 100 suurhahmon joukkoon
- 2000 Valtionvaakunan ritarikunta II luokan mitali
- 2000 Valtion tutkimuspalkinto pitkäaikaisesta tuloksellisesta tutkimus- ja kehitystyöstä
- National Thought Award 2006 [5]
- 2007 Viron kansallisen kulttuurisäätiön elämäntyöpalkinto
- 2013 Viron ortodoksisen kirkon Pyhän Platonin III luokan kunniamerkki.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f CV: Endel Lippmaa akadeemia.ee. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 26.12.2022 (viroksi). (viroksi)
- ↑ a b Suri teadlane ja poliitik Endel Lippmaa 31.7.2015. Delfi. Viitattu 26.12.2022 (viroksi).
- ↑ Täydellinen konsensus Viron: kukaan ei halua uusia jättikaivoksia - Suomenlahti olisi suuressa vaarassa. Helsingin Sanomat, 7.11.1987, s. 34. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Viron kongressi vaati itsenäisyysneuvotteluja. Helsingin Sanomat, 12.3.1990, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Viron kansanrintama eteni. Helsingin Sanomat, 28.3.1989, s. 25. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Kolmen puoleen hallitus Viroon - Kokomus ja maakansa veivät pääosan ministerinpaikoista - Pääministeriksi Tiit Vähi, sisäministeriksi Edgar Savisaar. Helsingin Sanomat, 12.4.1990, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Virolaiset vastasivat Gorbatshoville – Ylimenokausi kohti itsenäisyyttä alkanut, neuvotelualoite Moskovan asia. Helsingin Sanomat, 13.4.1995, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Euroministeri erosi Virossa protestina venäläispolitiikalle. Helsingin Sanomat, 7.8.1996, s. 26. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
- ↑ Akateemikko Lippmaa Jyväskylässä. Helsingin Sanomat, 24.12.1975, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.12.2022.
| ||||||||||
