Valtionvaakunan ritarikunta
| Valtionvaakunan ritarikunta | |
|---|---|
 Ritarikunnan tunnuksia |
|
| Palkitaan | virolaisille ansioista kotimaan hyväksi |
| Palkinnon antaja | Viron presidentti |
| Maa |  Viro |
| Ensimmäinen palkinto | 1936 |
Valtionvaakunan ritarikunta (vir. Riigivapi teenetemärk) on korkea-arvoisin Viron ansioritarikunnista. Se perustettiin presidentti Konstantin Pätsin antamalla asetuksella vuonna 1936 Viron itsenäisyyspäivän 24. helmikuuta 1918 muistoksi.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidentti Päts sai vuonna 1936 ritarikunnan ketjun, mistä tuli presidentin viran symboli. Yhdellä rubiinilla, kolmella safiirilla ja 94 timanttilla koristellun ketjun on suunnitellut Paul Luhtein, ja se katosi toisen maailmansodan aikana. Ketjun olinpaikaksi varmistui Kremlin asehuone vuonna 1963. Viron kanta on se, että ketju varastettiin eikä Venäjällä ole oikeutta säilyttää sitä, minkä vuoksi Viro on vaatinut sen palauttamista. Venäjän viranomaiset ovat toisinaan puhuneet ketjun palauttamisesta, mutta asia ei ole edistynyt.[2][3][4] Museon faleristiikan laitoksen johtaja Ljudmila Gavrilova sanoi vuonna 2018 julkaistussa haastattelussa, ettei laitoksella ole aikeita siirrellä sen kokoelmassa olevia esineitä mihinkään.[5]
Neuvostoliiton miehityksen aikana ritarikunta oli lakkautettuna, mutta se perustettiin uudelleen itsenäisyyden palauttamisen jälkeen.[3] Vuonna 2008 Viro teetätti uuden ketjun, jota presidentti kantaa, maan itsenäisyyden 90-vuotisjuhlan kunniaksi.[4][6] Aikaisemmin presidentti oli käyttänyt Marianmaan ristin ritarikunnan ketjua, mutta uuden Valtionvaakunan ritarikunnan ketjun valmistumisen jälkeen siitä tuli taas presidentin viran symboli. Presidentti ei menetä aiemmin saamaansa Maarianmaan ristin ritarikunnan ketjuaan.[7]
Pääministeri Andrus Ansip luovutti ketjun ja ensimmäisen luokan ristin tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilvekselle. Presidentti Ilves puolestaan myönsi ketjun entisille presidenteille: postuumisti presidentti Lennart Merelle ja elossa olevalle presidentti Arnold Rüütelille.lähde?
Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen vain yhdeksän henkilöä on saanut nimityksen ritarikunnan 1. luokkaan.[8]
Myöntämisperusteet ja luokat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ritarikunnan merkeillä palkitaan vain maan omia kansalaisia valtion hyväksi suoritetuista teoista ja palveluksista. Kunnianosoitus voidaan myöntää myös postuumisti.[3][9] Uusista nimityksistä vastaa Viron presidentti.[10] Kunnianosoitusta jaetaan viidessä luokassa, joiden lisäksi on olemassa myös erikoisluokka ketjuilla:[11]
Erikoisluokka ketjuilla
1. luokka
2. luokka
3. luokka
4. luokka
5. luokka
Tunnuksien ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ritarikuntamerkkinä on kullattu niin sanottu suuri valtion vaakuna, jossa on keskellä kolme sinistä leijonaa ja vaakunaa reunustaa kaksi monilehtistä tammenoksaa. Vaakunan koko vaihtelee luokittain. Ensimmäisen luokan merkki on halkaisijaltaan 58 mm, toisen ja kolmannen luokan 55 mm sekä neljännen ja viidennen 42 mm. Kääntöpuolella on kohokuvioituina numeroina päivämäärä ”24.2.1918”.[10]
Ritarikuntaketju on kultaa ja leveydeltään 30 mm. Se muodostuu vanhoista virolaisornamenteista, muun muassa 48 kultalyhteestä. Ketjuun kuuluu myös jalokivikoristeita, yksi rubiini, kolme safiiria ja 96 timanttia. Ketjusta roikkuvan vaakunan halkaisija on 69 mm. Rintatähti kuuluu sekä ketjuun että ensimmäisen ja toisen luokan kunniamerkkiin. Ketjun ja I luokan merkin rintatähti on halkaisijaltaan 87 mm. Keskellä on 42 mm:n valtion vaakuna. Ketjun rintatähti on kultaa, I ja II luokan tähti hopeaa.[10]
Ritarikunnan nauha on tummansininen moireekuvioitu silkkinauha. Oikean olkapään yli kannettavan I luokan nauhan leveys on 105 mm. II ja III luokan merkki kannetaan perinteen mukaan kaulassa 41 mm nauhassa. Rinnan vasemmalla puolella kannettavien IV ja V luokan merkkien nauhan leveys on 35 mm.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tetri Juha E.: Kunniamerkkikirja. Saarijärvi: Ajatus, 1998. ISBN 951-9440-23-2
- Viron presidentin kotisivut president.ee. Viitattu 9.1.2011. (viroksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Riigivapi teenetemärk 2026. Vabariigi Presidendi Kantselei. Viitattu 19.1.2026. (viroksi)
- ↑ Kremlin Armoury may exhibit Päts' presidential sign of office 15.4.2017. ERR. Viitattu 19.1.2026. (englanniksi)
- ↑ a b c Order of the National Coat of Arms, Collar 2026. Medalbook. Viitattu 19.1.2026. (englanniksi)
- ↑ a b At a glance: Presidents Kaljulaid, Putin discuss Estonian-Russian relations 19.4.2019. ERR. Viitattu 19.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Lapinsh, Catherine: Interview with Dr. Liudmila Gavrilova 1.5.2018. Tallinn Museum of Orders of Knighthood. Viitattu 19.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Valmis Eesti kõrgeim teenetemärk 18.2.2008. Riigikantselei. Viitattu 19.1.2026. (viroksi)
- ↑ Aastapäevakõnet pidavat Presidenti ehib uus vääriskividega kullast ametikett PM Estonian World Review. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 19.1.2026. (viroksi)
- ↑ What does the list of state decorations tell us? 5.2.2025. ERR. Viitattu 19.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Estonia, Republic. An Order Of The National Coat Of Arms, Iv Class Med 2026. eMedals. Viitattu 19.1.2026. (englanniksi)
- ↑ a b c d Decorations Act 2007. Riigi Teataja. Viitattu 19.1.2026. (englanniksi)
- ↑ ODM of Estonia: Order of the National Coat of Arms 2026. medals.org.uk. Viitattu 14.12.2022. (englanniksi)